Ajatuksia kiireestä

Varoitus: tämä teksti ei liity elokuviin millään tavalla.

Olen loppukesästä maininnut muutamaan otteeseen, ettei blogiin ilmesty sisältöä siihen tahtiin kuin itse toivoisin tapahtuvan, koska olen ollut kiireinen. Heinäkuussa kävi tosiaankin niin, että otin ”kevyeksi lomatekemiseksi” toimeksiannon, joka osoittautui moninkertaisesti suuritöisemmäksi kuin sen piti olla. En valita: alan työtilanteessa ei ole kehumista, ja raha kelpaa aina. Lisäksi olen siinä onnekkaassa tilanteessa/ammatissa, että voin työskennellä suurimmaksi osaksi kotoa (tai mökiltä, tai Siperiasta, tai Intiasta…) käsin. Oli joka tapauksessa juhlan paikka, kun sain homman viimein viime viikonloppuna valmiiksi.

Kiire – mikä ihana tekosyy! Sain istua pahimmat hellepäivät yksin verhoin pimennetyssä kerrostaloasunnossani ja tahkoa töitä. Ei ollut sosiaalista painetta istua terassilla, rannalla tai mökillä, ”kun kerran on loma”… Mutta ei minun tästä pitänyt kirjoittaa. Vaan siitä kiireestä.

Minun on vaikea sietää ihmisiä, jotka valittavat jatkuvasti kiirettään. Usein rivien välistä kuultaa ajatus: ”Olen niin tärkeä, että minun on oltava kymmenessä paikassa yhtaikaa, kaikki haluavat palasen minua ja arvokasta aikaani.” Sori vaan kaikki kiireiset, mutta kyse ei ole tästä. Ja tähän ei ole olemassa yhtäkään poikkeusta. Oikeastaan vaikuttaa, että näiden ihmisten kiire johtuu usein vain siitä, että oman kiireen päivittelyyn ja voivotteluun menee niin s**tanasti aikaa, tai vähintäänkin siltä, että he luovat kiirettä itselleen.

Tarkemmin ajateltuna tästähän on kyse aina – kiireen luomisesta. Kiirettä ei ole, ellei sitä itse itselleen tee.

Newsflash: Et ole yhtään sen tärkeämpi ihminen kuin muutkaan, olit kuinka kiireinen tahansa. Ongelman – ja ongelmasta todellakin on kyse, ei ihmisarvon tai tärkeyden mittarista – ydin on siinä, ettet hallitse ajankäyttöäsi. Se ei ole hienoa tai kadehdittavaa, vaan noloa.

Lampaat voivat syödä itsensä hengiltä, koska eivät osaa arvioida, milloin ovat vetäneet tarpeeksi apetta pakkiinsa. Niin tyhmiä ne ovat. Ihmiset voivat sairastuttaa ja pahimmillaan tappaa itsensä kiireellä, koska eivät osaa arvioida, milloin ovat aikatauluttaneet itselleen liikaa hommia. Niin tyhmiä ne ovat.

Viimeistään tässä vaiheessa on painotettava, että koko tässä tekstissä on kyse eräänlaisesta flagellantismista. Minun on vaikea antaa itselleni anteeksi sitä, kuinka moneen soppaan olen lusikkani sotkenut. Olen haalinut viimeisen kuuden vuoden aikana elämääni kaikenlaisia aikasyöppöjä, joista olen aika systemaattisesti hankkiutunut viimeisen puolen vuoden aikana eroon. Koska vastapainoksi olen päättänyt työllistää itseäni muutamalla asialla, joista nautin ja joihin olen valmis panostamaan – siis kahdella eri blogilla (Tailayhdyllä ja Asemalla) sekä yhdellä pikku projektilla, josta en nyt vielä puhu mitään – on karsintaa suoritettava lisää. Tosiasia on se, että kaikki asialle X uhrattu aika on pois ajasta, jonka voi käyttää asiaan Y. Priorisointi on välttämätöntä.

Aina kun pohdin tulevia päiviä, viikkoa ja kuukausia, näen ne seesteisinä. Kiireettöminä. Ne ovat päiviä, jolloin saan keskittyä kulloinkin esillä oleviin työ/opiskelu/kirjoitusprojekteihin kaikessa rauhassa. Niin asiat sujuvat parhaiten: hitaasti, rauhallisesti ja hätiköimättä. Työskentely- ja kirjoitustapani on hidas ja säntillinen, ja ahdistun, jos joudun tekemään töitä kiireessä. Siksi lupaankin tämän tekstin myötä raivata elämästäni tarpeeksi paljon aikaa töille. Yleensä ihmiset tekevät itselleen päinvastaisia lupauksia ja pyrkivät raivaamaan itselleen lisää vapaa-aikaa. Minä en.

Vaikka pyrin olemaan säntillinen, miten tästä kesästä tuli tällainen kaaos? En ymmärrä. Oli työmatkaa, festareita, lisää työmatkaa. Välillä kävin mökillä. Sitten istuin pimeässä asunnossa kuukauden ja tahkosin töitä – siis juuri silloin, kun minulla piti olla lomaa. Kesät ovat ylipäätään hankalia hallittavia – kuin teini-ikäisiä, jotka riuhtovat ja tempoilevat ennalta-arvaamattomasti minne sattuu. Onneksi kesä jo kohta loppuu, niin pääsen rentoutumaan niiden normaalien työjuttujen parissa. Ja mökille. Syksy on parasta mökkiaikaa. Liiterin edessä odottaa iso kasa hakattavia pöllejä. Rakas halkaisu-Fiskars, kyllä minä kohta jo tulen.

Koska blogeissa pitää kuulemma aina olla kuvia, jotta lukijat eivät kyllästy, liitän oheen viime syksyllä kuvatun kännykkäkameraotoksen. Olin koiran kanssa aamukävelyllä läheisellä suolla, ja aurinko oli juuri nousemassa puurajan yläpuolelle. Suo oli kauniin huurteen peitossa. Minnekään ei ollut kiire.

suo
Suolla on metkaa.

2 kommenttia artikkeliin ”Ajatuksia kiireestä

  1. Mörri

    Ihanasti kirjotat. Tuli ikävä niitä sun LJ yms aikoja…ihan hulluna aina ootin, millon tulee uusi postaus. Omassa elämässä kun ei ollut mitään, niin sinua ja muutamaa muuta oli kiva stalkata. ;)
    Mulla on semmonen ongelma, ettei mulla oo minkäälaista tajua kalenterista. Siis voin valehtelematta sanoa ett 95% ajasta en tiedä mikä kuukausi on, oon päivistä sekaisin (ennen mietin aina, mitä tuli eilen tvstä ja siitä pystyin päättelee, mikä päivä. Enää en katso tvtä, nii oon täysin pihalla). Mulle on ihan tyypillinen kysymys, onko nyt kesä vai talvi? Tätä on ihmisten vaikea ymmärtää, mut multa puuttuu vaan joku palikka päästä. Aiemmin olin kuitenkin supertäsmällinen menoissani, nyt on alkanut lipsua. Ei tietty mitkään virastoasiat, mut kavereiden näkemiset ja semmoset. Nii mihin tää liittyi ja miks tilitän? Mulla ei oo kai koskaan kiire. Paitis sillon, kun oon myöhässä terassilta. :D Mut toi, kalenterinkäsittämättömyys teki mm sen, etten todellakaan tajunnut, ett mun ystävän häät on HUOMENNA. Aina toivon, ett kaikkeen on kuukausia. Ehdin ettiä netistä sopivat vaatteet ja tilata, niinpä niin. No maanantaina sit itkukurkussa mekko-ostoksille ja nyt näyttää, etten oo ees menos koko häihin…EI TARTTE OLLA KIIRE! RAUHOTTUKAA IHMISET!! Ja ne, jotka tulee kylään, niitä varten siivoo ja leipoo ja lähtee 30min päästä, kun on niin kiire seuraavaan paikkaan/lypsylle/hautaan…argh.

    Tykkää

    1. Heini L.

      LJ-ajat oli ihania! Voi kun vain ne vuodet saisi jotenkin takaisin. Kun taannoin poistin LJ-tilin, kopsasin kaikki jättimäiseksi PDF:ksi omalle koneelle (säkin taisit osallistua siihen fesekeskusteluun, jossa asiaa ruodittiin), mutta nyt vähän pelkään että olen kadottanut sen PDF-tiedoston. Eli hehheh, vaikka miten järjestelmällinen yritän olla ajan ja materian ja rahan ja kaiken kanssa, silti näitä noloja juttuja tulee ;)

      ”Aina toivon, ett kaikkeen on kuukausia” – tämä on semmonen piirre jonka tunnistan itsessäni myös. ”No tän ehtii sitten syksymmällä.” Mutta myös torjun tätä piirrettä aika aggressiivisesti. Oon huomannut että oma elämä sujuu paljon mallikkaammin, kun kaikki pienet asiat hoitaa HETI. Pesee sen paistinpannun heti ruuanlaiton jälkeen ja maksaa sen laskun pyörimästä. Sitten se on hoidettu, ei tarvitse enää miettiä. Välillä on sitten niitä jaksoja jolloin tähän asioiden välittömään hoitamiseen ei yksinkertaisesti ole aikaa, kun joku akuutti asia vaatii niin pirusti huomiota, ja juuri noita jaksoja pyrin välttämään.
      Ja koska haluaisin hoitaa kaikki asiat HETI, kaikki isot projektit (esim. pitkiin kässäreihin liittyvät jutut) on mulle henkisesti vähän raskaita. Niitä kun ei yksinkertaisesti voi hoitaa saman tien ”pois alta”, vaan pakertamista vaaditaan päiviä tai jopa viikkoja. Mutta oon nyt niidenkin kanssa oppinut elämään.

      Lapsena oli kivaa. Mua ei pakotettu tai oikeastaan edes kannustettu mihinkään sellaisiin harrastuksiin, jotka olisi vaatineet jotain aikataulutusta. Kaikki harrastukset oli sellaisia, että niitä sai tehdä silloin kun teki mieli. Eipä tullut minusta huippuviulistia, mutta ei se haittaa. Pääasia, että ei ollut kiire. Oli vain aikaa. Välillä oli myös tylsää, mutta useimmiten ei.

      Tykkää

Vastaa käyttäjälle Heini L. Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s