The Blair Witch Project (Yhdysvallat 1999) on sukupolvikokemus. Näin elokuvan pian sen teatterikierroksen jälkeen VHS:ltä, kuten ajan henkeen kuului. Teatteriin en päässyt sitä katsomaan, sillä olin aivan liian nuori, vain 11-vuotias (ja vaikka ikä olisikin riittänyt, ei elokuvateattereita ollut mailla halmeilla; lähin teatteri oli noin 35 kilometrin päässä läänin pääkaupungissa. - Nyt tämä alkaa mennä …
Jatka artikkeliin Blair Witch (2016) & The Curse of Blair Witch (1999) arvostelu
Mä pidän Guillermo del Toron ohjaajaprofiilin ideasta enemmän kuin siitä, mitä hän käytännössä tekee. Pidän hänen tyyli- ja aihevalinnoistaan - periaatteessa. Käytännössä del Toro ei ole koskaan onnistunut pseudogoottilaisessa tyylissään niin hyvin, ettei toivomisen varaa jäisi. Tämä pätee myös hänen tuoreimpaan ohjaustyöhönsä eli Crimson Peakiin (Yhdysvallat/Kanada 2015). Eletään 1800-luvun loppua Yhdysvalloissa. Nuori ja yläluokkainen Edith …
Jatka artikkeliin Crimson Peak (2015) arvostelu – Kai del Toro tekee vielä jotain parempaakin
Näin Nosferatun (Nosferatu, eine Symphonie des Grauens, Saksa 1922) ensimmäistä kertaa 8-vuotiaana kirjaston napsuvalta ja rahisevalta VHS-kasetilta. Olin elokuvan nähtyäni monta vuotta aidosti sitä mieltä, että Nosferatu on maailman pelottavin elokuva. Ikävä kyllä moni kyyninen nykykatsoja taitaa pitää Nosferatua pikemminkin koomisena kuin pelottavana. Okei, mä ymmärrän: tulitikkuhampainen, ruumisarkku kainalossaan hiippaileva Max Schreck näyttää minunkin mielestäni …
Jatka artikkeliin Nosferatu (1922) Loud Silents -festivaalilla – arvostelu
Tämän kevään Night Visions oli ja meni, mutta jatketaan vielä tovi Night Visions Distrubution -elokuvien parissa. En ole varma, pyörikö Spring-elokuva (Yhdysvallat 2014) koskaan Night Visionsin festarinäytöksissä; ainakin festivaalin levitysjaostolla on sormensa pelissä VLMedian julkaiseman Spring-DVD:n synnyssä. Romanttinen scifi-kauhuelokuva on sen verran erikoinen genresuhmura, ettei tällaista tuo Suomeen käytännössä koskaan kukaan muu kuin Night Visions. …
Taikalyhty – Elokuvablogi 