Avainsana: yliluonnollinen

Noidan käsikirja – Vampyyreita, aaveita ja outoja voimia (1979)

On Tekijä HNLKategoria(t): Arvostelu, Kirja-arvosteluJätä kommentti

Nyt pukkaa sukupolvikokemusta. Noidan käsikirja - kaikki 80-luvulla syntyneet tietävät tämän, eikö vain? Käsiä pystyyn? Ehkä tämä on tuttu vähän vanhemmillekin? Omassa tuttavapiirissäni Noidan käsikirja on käsite. Sen ideaa ja vaikutusvoimaa on mahdoton purkaa osasiinsa. Teoksen suomennoksesta on otettu ainakin kuusi painosta, ehkä enemmänkin? 90-luvulla teos tuntui löytyvän joka toisen esiteinin kirjahyllystä - ja ne, jotka …

Jatka artikkeliin Noidan käsikirja – Vampyyreita, aaveita ja outoja voimia (1979)

Blair Witch (2016) & The Curse of Blair Witch (1999) arvostelu

On Tekijä HNLKategoria(t): Elokuva-arvosteluJätä kommentti

The Blair Witch Project (Yhdysvallat 1999) on sukupolvikokemus. Näin elokuvan pian sen teatterikierroksen jälkeen VHS:ltä, kuten ajan henkeen kuului. Teatteriin en päässyt sitä katsomaan, sillä olin aivan liian nuori, vain 11-vuotias (ja vaikka ikä olisikin riittänyt, ei elokuvateattereita ollut mailla halmeilla; lähin teatteri oli noin 35 kilometrin päässä läänin pääkaupungissa. - Nyt tämä alkaa mennä …

Jatka artikkeliin Blair Witch (2016) & The Curse of Blair Witch (1999) arvostelu

Crimson Peak (2015) arvostelu – Kai del Toro tekee vielä jotain parempaakin

On Tekijä HNLKategoria(t): Elokuva-arvostelu2 kommenttia

Mä pidän Guillermo del Toron ohjaajaprofiilin ideasta enemmän kuin siitä, mitä hän käytännössä tekee. Pidän hänen tyyli- ja aihevalinnoistaan - periaatteessa. Käytännössä del Toro ei ole koskaan onnistunut pseudogoottilaisessa tyylissään niin hyvin, ettei toivomisen varaa jäisi. Tämä pätee myös hänen tuoreimpaan ohjaustyöhönsä eli Crimson Peakiin (Yhdysvallat/Kanada 2015). Eletään 1800-luvun loppua Yhdysvalloissa. Nuori ja yläluokkainen Edith …

Jatka artikkeliin Crimson Peak (2015) arvostelu – Kai del Toro tekee vielä jotain parempaakin

Nosferatu (1922) Loud Silents -festivaalilla – arvostelu

On Tekijä HNLKategoria(t): Elokuva-arvosteluJätä kommentti

Näin Nosferatun (Nosferatu, eine Symphonie des Grauens, Saksa 1922) ensimmäistä kertaa 8-vuotiaana kirjaston napsuvalta ja rahisevalta VHS-kasetilta. Olin elokuvan nähtyäni monta vuotta aidosti sitä mieltä, että Nosferatu on maailman pelottavin elokuva. Ikävä kyllä moni kyyninen nykykatsoja taitaa pitää Nosferatua pikemminkin koomisena kuin pelottavana. Okei, mä ymmärrän: tulitikkuhampainen, ruumisarkku kainalossaan hiippaileva Max Schreck näyttää minunkin mielestäni …

Jatka artikkeliin Nosferatu (1922) Loud Silents -festivaalilla – arvostelu