Avainsana: kauhu

Paholaisen palvelija (1957) arvostelu – Möröt piiloon

On Tekijä HNLKategoria(t): Elokuva-arvostelu2 kommenttia

Yle Teema esitti toissa sunnuntaina Jacques Tourneurin Paholaisen palvelija -elokuvan (Night of the Demon, Iso-Britannia 1957). Kyseessä oli elokuvan ensimmäinen esitys Suomen televisiossa. Olen halunut katsoa elokuvan jo vuosia, mutta mahdollisuudet sen näkemiseen olevat olleet käytännössä olemattomat. Iso käsi siis Teemalle tästä kulttuuriteosta! Elokuva kertoo parapsykologian tutkija John Holdenista (Dana Andrews), joka pyrkii yhdessä kollegansa …

Jatka artikkeliin Paholaisen palvelija (1957) arvostelu – Möröt piiloon

Kissaihmiset (1942) arvostelu – Peto naiseksi

On Tekijä HNLKategoria(t): Elokuva-arvosteluJätä kommentti

Yle Teema esittää tämän kesän aikana neljä Jacques Tourneurin elokuvaa sunnuntaisin klo 18 Kino Klassikko -esityssarjassa. Kaksi elokuvista on jo esitetty ja ne ovat edelleen katsottavissa Yle Areenassa, kaksi on vielä esittämättä. Osan elokuvista olen jo nähnyt, osan olen pitkään halunnut nähdä. Ajattelin katsoa elokuvista ainakin suurimman osan ja kirjoittaa niistä myös blogiin. Sarjan avasi …

Jatka artikkeliin Kissaihmiset (1942) arvostelu – Peto naiseksi

Puhdistuksen yö: Anarkia (2014) arvostelu – Se pieni ero

On Tekijä HNLKategoria(t): Elokuva-arvosteluJätä kommentti

Välillä sitä tuntee itsensä aika tyhmäksi. Vuonna 2013 ensi-iltaan tullut Puhdistuksen yö (The Purge) vaikutti vähintäänkin kiinnostavalta: pääosissa Ethan Hawke ja Lena Headey, myös tuottajatiimi koostui kovista nimistä. Traileri oli jännä. Lainasin elokuvan DVD:n kirjastosta ja katsoin. Tai luulin katsovani. Tosiasiassa olin lainannut elokuvan jatko-osan nimeltä Puhdistuksen yö: Anarkia (The Purge: Anarchy, Yhdysvallat 2014). Aloin …

Jatka artikkeliin Puhdistuksen yö: Anarkia (2014) arvostelu – Se pieni ero

Nosferatu (1922) Loud Silents -festivaalilla – arvostelu

On Tekijä HNLKategoria(t): Elokuva-arvosteluJätä kommentti

Näin Nosferatun (Nosferatu, eine Symphonie des Grauens, Saksa 1922) ensimmäistä kertaa 8-vuotiaana kirjaston napsuvalta ja rahisevalta VHS-kasetilta. Olin elokuvan nähtyäni monta vuotta aidosti sitä mieltä, että Nosferatu on maailman pelottavin elokuva. Ikävä kyllä moni kyyninen nykykatsoja taitaa pitää Nosferatua pikemminkin koomisena kuin pelottavana. Okei, mä ymmärrän: tulitikkuhampainen, ruumisarkku kainalossaan hiippaileva Max Schreck näyttää minunkin mielestäni …

Jatka artikkeliin Nosferatu (1922) Loud Silents -festivaalilla – arvostelu