Kummisetä osa II (1974) arvostelu – Integraatiosta degeneraatioon

kummisetä 2
Kummisetä osa II (1974)

Päätetään don-viikko siihen, mistä se alkoikin, eli Kummisetään. Monet pitävät trilogian toista osaa (The Godfather, part II, Yhdysvallat 1974) ensimmäistä elokuvaa parempana. Tälle mielipiteelle löytyy tukea ainakin Yhdyvaltojen elokuva-akatemiasta, joka myönsi ensimmäiselle elokuvalle kolme Oscaria, toiselle taas kuusi. IMDb:n demokraattisen käyttäjäraadin ykkösosalle antama keskiarvo on tällä hetkellä 9,2. Kakkososa kirii lähellä: sen keskiarvo on 9,1.

Elokuvasarjan toinen osa keskittyy kuvaamaan Michael Corleonen kultakautta Corleonen rikollisjärjestön johdossa. Päätarinalinjan lisäksi takaumajaksoissa nähdään, kuinka Michaelin isä Vito Corleone alun perin on saapunut Italiasta Amerikkaan. En pidä tätä ratkaisua järin onnistuneena. Vito Corleonen nuoruuden vaiheet, jotka on alun perin esitetty jo Mario Puzon Kummisetä-romaanissa (1969), ovat kyllä kiinnostavaa seurattavaa. Ne ovat kuitenkin elokuvasarjan toisen osan keskeisimmän tarinalinjan kannalta kovin epäoleellisia. Aivan kuin käsikirjoittajat olisivat tuumanneet, että se, mitä Puzo kirjoittaa Vito Corleonen nuoruudenvaiheista, on liian hyvää jätettäväksi kokonaan elokuvatrilogian ulkopuolelle, joten nämä seikat on ollut pakko änkeä jonnekin – ei niin väliä, minne, kunhan vaan ängetään. ”Jonnekin” on sitten tässä tapauksessa tarkoittanut elokuvatrilogian toista osaa.

KUMMISETÄ-2-kulkue
Viton isä Antonio Andolinin hautajaissaattue on maaginen näky – kuin Fellinin elokuvasta.

Sentään yksi seikka puoltaa Viton nuoruudenvaiheiden sisällyttämistä elokuvasarjan toiseen osaan: takaumissa kuvataan Corleonen perheen nousua valtaan, päätarinalinjassa taas saman perheen rapistumista. Näin takaumien ja päätarinalinjan välille syntyy hieno tasapainotila. Itse olisin kuitenkin liittänyt Viton nuoruudenvaiheet mieluummin elokuvasarjan ensimmäisen osan tapahtumien lomaan, samaan tapaan kuin Puzo on alkuperäisromaania kirjoittaessaan tehnyt.

Yhdysvallat on ihmeellinen maa, jossa kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa. Italialainen pikkupoika ylittää Atlantin, muuttuu Robert de Niroksi ja saa lapsen, josta tulee myöhemmin Al Pacino. Sitten Robert de Niro kasvattaa viikset ja muuttuu käheä-ääniseksi Marlon Brandoksi. Mitäköhän minusta tulisi, jos lähtisin laivajäniksenä Amerikkaan? Jessica Chastain vai Marilyn Manson? – No, casting on joka tapauksessa sekä ensimmäisessä että toisessa osassa kohdallaan. Ei ole ihme, että de Niro sai Vito Corleonen roolista parhaan sivuosan Oscarin. (Myös Marlon Brandolle tyrkytettiin parhaan elokuvan Oscar-palkintoa työstään elokuvasarjan ensimmäisessä osassa, mutta hän kieltäytyi vastaanottamasta sitä.)

KUMMISETÄ 2 de niro
De Niro oli näihin aikoihin käsittämättömän kaunis mies.

Elokuvasarjan toinen osa on ensimmäistä huomattavasti hajanaisempi. Tapahtumapaikkoja, henkilöitä, murhia, vihamiehiä on enemmän. Juuri (melko) keskitetty ja eheä muoto teki trilogian ensimmäisestä osasta niin ainutlaatuisen elokuvan. Toisaalta elokuvien muoto kuvaa myös Corleonen perheen muotoa. Vito Corleonen valtakaudella perhe oli riidoistaan huolimatta yleisesti ottaen yhtenäinen. Kummisedän kuoltua ja Michaelin noustua johtoon perhe ja sen hallitsema rikollisjärjestö alkaa hajaantua. Sama hajaannus leimaa kakkososassa myös kerrontaa.

KUMMISETÄ-2-stage
1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä kaikki oli niin viatonta… Tämä kohtaus tuo mieleen lähinnä Ohukaisen ja Paksukaisen tempaukset.

En oikein ymmärrä kaikkea kakkososaan liitettyä meteliä. Aivan kuin keskustelussa ensimmäisen ja toisen osan keskinäisestä paremmuudesta olisi kyse jostain aivan muusta kuin elokuvakokonaisuuksista, esimerkiksi keskeisten näyttelijöiden uraan tai alkuperäisromaaniin liittyvistä seikoista.

On kuitenkin tunnustettava, että elokuvan lopussa nähtävät takaumat niputtavat trilogian kahta enimmäistä osaa yhtenäiseksi kokonaisuudeksi todella hienosti. Elokuvan lopetus on oikeaa elokuvaleikkauksen juhlaa: kontrastit yksinäisyyden ja perheyhteyden, valtaan ja vilpittömään kiintymykseen perustuvien suhteiden välillä tulevat näkyviksi. Taitavasti leikattu lopetus nähtiin toki myös ensimmäisessä Kummisetä-elokuvassa.

KUMMISETÄ-2-huipulla
Michael huomaa, että ravintoketjun paksussa päässä on yksinäistä.

Marilyn-fanina kiinnitin toki huomiota erääseen sivuosan näyttelijään: rikollispomo Hyman Rothia esittää Marilynin vanha mentori Lee Strasberg, jota kiitellään usein metodinäyttelemisen tuomisesta uudelle mantereelle. Strasberg opetti myös Robert de Niroa. Hänen suhteestaan Marlon Brandoon liikkuu kaikenlaista tietoa – Brando itse väittää, ettei oppinut Strasbergiltä yhtään mitään, vaikka on metodinäyttelemisen tunnetuimpia edustajia. Strasbergin roolityö Kummisedässä on merkillepantava seikka, sillä hän esiintyi uransa aikana vain muutamissa elokuvissa. Strasberg olikin Hollywoodissa ennen kaikkea opettaja ja taustavaikuttaja, ei niinkään näyttelijä.

KUMMISETÄ-2-human-roth
Hyman Roth, Michael Corleone. Lee Strasberg, Al Pacino.

Kummisetä-saagan vetovoima on sen verran voimakas, että katsoisin mielelläni myös kolmannen osan, jos se olisi nyt käsillä. Valitettavasti Netflix, josta nämä elokuvat katsoin, on haalinut valikoimiinsa vain trilogian kaksi ensimmäistä osaa. (Lisäksi blogiyhteistyön kautta saatu Netflix-käyttöoikeuteni loppui tällä viikolla, ja harkitsen nyt, alanko maksaa palvelusta.) No, johan tässäkin oli katsomista. Don-viikko päättyy siis tähän.

Alla on jälleen hulvatonta trailerinostalgiaa.

*****

 

Kummisetä osa II DVD @ Discshop
Kummisetä osa II (remastered) DVD @ Discshop
Kummisetä osa II Blu-ray @ Discshop
Kummisetä osa II VOD @ Discshop

Kummisetä -trilogia (remasteroitu) 5DVD @ Discshop
The Godfather
– 3 Movie Collection DVD @ Discshop

The Godfather – 3 Movie Collection BD @ Discshop
Kummisetä -trilogia (remasteroitu) 5DVD @ Discshop
The Godfather Trilogy 40th Anniversary DVD 5DVD @ Discshop
The Godfather Trilogy 40th Anniversary BD 4DVD @ Discshop