NSU – Saksan uusnatsimurhat (2016) arvostelu

NSU - Saksan uusnatsimurhat (2016) Ajoittain Yleisradio on liikkeissään ihailtavan nopea: kiitos Ylen, olemme saaneet katseltavaksemme ensimmäisenä Pohjoismaana uunituoreen NSU - Saksan uusnatsimurhat -minisarjan (Mitten in Deutschland: NSU, Saksa 2016). Olin asiasta kohtuullisen innoissani, koska NSU-murhat ovat kiinnostaneet minua siitä lähtien, kun tapauksesta alettiin uutisoida. Englanninkieliset mediat eivät ole taustoittaneet keissiä järin hyvin, eikä saksani …

Jatka artikkeliin NSU – Saksan uusnatsimurhat (2016) arvostelu

Lost River (2014) arvostelu – Liian hyvää Lynch-kopioksi

Ryan Goslingin debyyttiohjaus Lost River (Yhdysvallat 2014) oli yksi niistä elokuvista, jotka missasin kevään Night Visionsissa. Arvaatteko, että harmitti? Olen tykännyt Goslingin näyttelijähommista aina The Believeristä lähtien. Koska olen pohjimmiltani nihkeänkatkera ihminen, suhtaudun hyvin skeptisesti niihin näyttelijöihin, jotka siirtyvät ohjaajanhommiin (samoihin kuin kirjailijoihin, jotka yrittävät ohjata jotain, ohjaajiin, jotka yrittävät kirjoittaa jotain, ja ylipäätään kaikkiin, …

Jatka artikkeliin Lost River (2014) arvostelu – Liian hyvää Lynch-kopioksi

The Witch: A New-England Folktale (2015) arvostelu

Night Visions -festivaalin kevään 2016 avajaiselokuva, Robert Eggersin debyyttiohjaus The Witch: A New-England Folktale (Yhdysvallat/Iso-Britannia/Kanada/Brasilia 2015) on kirvoittanut alan harrastajissa kuplintaa. Niille, jotka eivät jatka lukea juttua loppuun asti, kerrottakoon tämä: parempaa avajaiselokuvaa Night Visions tuskin olisi voinut valita. Vuosi 1630, Massachuttes. Maanviljelijä William (Ralph Ineson) riitaantuu uudisraivaajayhteisön johtajien kanssa ja muuttaa perheineen syrjäiseen ryteikköön. …

Jatka artikkeliin The Witch: A New-England Folktale (2015) arvostelu

Apeiron (2013) arvostelu – Abstraktioiden elokuvaa

Apeiron (Suomi 2013) Ohjaus: Maria Ruotsala Käsikirjoitus: Maria Ruotsala (käsikirjoitus pohjautuu Leena Krohnin Umbra-romaaniin) Rooleissa: Sampo Sarkola, Irina Björklund Kummastelin taannoin Leena Krohnin Umbraa käsittelevässä tekstissä, kuinka kuulin romaaniin pohjautuvasta Apeiron-elokuvasta vasta tänä keväänä, siis vajaa kolme vuotta elokuvan ilmestymisen jälkeen. Tarkemman selvittelytyön jälkeen en enää ihmettele asiaa: Apeiron ei päässyt varsinaiseen teatterilevitykseen, vaan se …

Jatka artikkeliin Apeiron (2013) arvostelu – Abstraktioiden elokuvaa