Spider (2002, David Cronenberg) arvostelu

Spider (2002) on David Cronenbergin ohjaama rikosdraama miehestä, joka pyrkii koostamaan eheää kuvaa lapsuutensa tapahtumista. Mieleltään järkkynyt Dennis "Spider" Cleg (Ralph Fiennes) muuttaa elokuvan alussa lontoolaiseen tukiasuntoon. Menneisyyden tapahtumat tunkeutuvat päivätajuntaan ja tekevät sopeutumisesta tavalliseen arkeen mahdotonta. Tilannetta ei lainkaan auta talon emännän, rouva Wilkinsonin despoottimainen käytös. Spider kiertää päivisin lapsuudenkotinsa kulmilla ja käy takaumanomaisesti läpi …

Jatka artikkeliin Spider (2002, David Cronenberg) arvostelu

District 9 (2009) arvostelu – Uuden vuosituhannen muodonmuutos

District 9 (Yhdysvallat/Uusi-Seelanti/Kanada/Etelä-Afrikka 2009) sai tekeytyä boksissa hyvän aikaa ennen kuin sain pätkän katsottua. Olisi kannattanut toimia nopeammin, sillä tämä elokuva yllätti minut positiivisemmin kuin mikään muu elokuva tai asia ylipäätään pitkään aikaan. Jos nyky-yleisöllä on minkäänlaista kykyä tunnistaa hyvä scifi-elokuva, on Disctrict 9 yksi tulevaisuuden genreklassikoista. Tämä siitä huolimatta, että kyseessä on lajityypille epätavallinen ja …

Jatka artikkeliin District 9 (2009) arvostelu – Uuden vuosituhannen muodonmuutos

Strange Days (1995) arvostelu – Snuffia ja rotujännitteitä

Törmäsin jossakin ihastuttavaan kuvaan Louise Lecavalierista. Katsokaa nyt, eikö näytä kiinnostavalta? Kävi ilmi, että kuva on stilli elokuvasta Strange Days (USA 1995). Elokuvan esittelytekstit vaikuttivat jotenkin cronenbergmaisilta ja visuaalinen ilme bladerunnermaiselta. Tämän täytyy olla hyvä, mietin. Kun vielä paljastui, että elokuvan pääosaa näyttelee Ralph Fiennes (jonka karismasta voisin joskus kirjoittaa oman postauksensa) ja että sen tarinasta …

Jatka artikkeliin Strange Days (1995) arvostelu – Snuffia ja rotujännitteitä

Crash (1996) arvostelu – Romua tyhjiössä

Näin Crashin (Kanada/Iso-Britannia 1996) ensi kertaa vuonna 2007. Oikaisen itseäni heti ja tunnustan liioitelleeni: pitäisi pikemminkin sanoa ”näin Crashia”, sillä nukahdin kesken elokuvan sohvalle. Heräsin lopputekstien rullatessa televisioruudulla. Harmitti. Kun hieman myöhemmin bongasin paikallisen kirjaston valikoimista Crash-nimisen elokuvatallenteen, varasin sen kädet täristen — ja petyin, kun tajusin, että kyseessä olikin ”se väärä Crash”, johon en enää …

Jatka artikkeliin Crash (1996) arvostelu – Romua tyhjiössä