Avainsana: 5/5

Yöportieeri (1974) arvostelu – Natsisplottista vai art-housea?

On Tekijä Heini L.Kategoria(t): Elokuva-arvostelu2 kommenttia

Yöportieeri (1974) Yöportieeri (Il Portiere di Notte, Italia 1974) tuli tutuksi jo joskus vuoden 2007 tienoilla, kun katsoin elokuvan ensiminuutit ja nukuin loppuelokuvan ajan sohvalla. Oh, well – nyt oli hyvä aika uusintayritykselle. Noihin aikoihin katsoin ehkäpä 90 prosenttia siitä natsieksploitaatiosta, jonka olen elämäni aikana nähnyt. Tuo määrä käsittää genren klassikot (jollaiseksi Yöportieerinkin voisi ehkä jonkun …

Jatka artikkeliin Yöportieeri (1974) arvostelu – Natsisplottista vai art-housea?

Joulubileet (1996) arvostelu – Kotimaista kulttikamaa

On Tekijä Heini L.Kategoria(t): Elokuva-arvostelu2 kommenttia

Valitin jokin aika sitten Filmihullussa julkaistusta Finlandia-katsaus 2013 -kirjoituksesta, joka sai minut harkitsemaan (jälleen kerran) koko lehden tilauksen lakkauttamista. Samassa numerossa (1/2014) julkaistiin kuitenkin myös juttu, joka valoi uskoani sekä kotimaiseen elokuvaan että Filmihulluun. Kyseinen teksti oli ohjaaja Jari Halosen haastattelu. Halosen ajatukset maailmankaikkeudesta, yhteiskunnasta ja taiteesta ovat niin vilpittömiä ja rehellisen karkeita, etten voi …

Jatka artikkeliin Joulubileet (1996) arvostelu – Kotimaista kulttikamaa

Riget (1994 & 1997) arvostelu – Von Trieriä parhaimmillaan

On Tekijä Heini L.Kategoria(t): Sarja-arvostelu6 kommenttia

Lars von Trieristä on moneksi. 2000-luvulla Tanskan pseudoaatelinen on vakiinnuttanut asemansa raadollisten, mutta kaupallisesti menestyvien ja kriitikoiden arvostamien taide-elokuvien tekijänä. Vaikka von Trier on eittämättä asemansa ansainnut, en henkilökohtaisesti ole erityisen rakastunut hänen tuotoksiinsa viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Etenkin Melancholiassa (Tanska/Ruotsi/Ranska/Saksa 2011) ja Antichristissa (Tanska/Saksa/Ranska/Ruotsi/Italia/Puola 2009), niin tarkkaan mietittyjä kokonaisuuksia kuin ovatkin, on ikävää ylisuorittamisen …

Jatka artikkeliin Riget (1994 & 1997) arvostelu – Von Trieriä parhaimmillaan