Avainsana: 1990-luku

Rita Hayworth – avain pakoon (1994) arvostelu ja taas kerran adaptaatioista

On Tekijä Heini L.Kategoria(t): Elokuva-arvostelu8 kommenttia

Rita Hayworth – avain pakoon (The Shawshank Redemption, Yhdysvallat 1994) on outo elokuva. Ei outo samassa mielessä kuin vaikkapa The Human Centipede tai The Holy Mountain, vaan outo kaikessa tavanomaisuudessaan ja persoonattomuudessaan. Leffa on keikkunut IMDb:n 250 parhaan elokuvan listan kärkipäässä moneen otteeseen. Nyt, kun tätä tekstiä kirjoitan, sen nimi komeilee jälleen kerran listan ykkössijalla. …

Jatka artikkeliin Rita Hayworth – avain pakoon (1994) arvostelu ja taas kerran adaptaatioista

Kurt Vonnegut: Hokkus Pokkus (1990) arvostelu

On Tekijä Heini L.Kategoria(t): Kirja-arvostelu4 kommenttia

Minun ei pitäisi enää lukea Vonnegutin kirjoja - olen jo valmiiksi aivan eksyksissä hänen tarinoissaan. Olisi pitänyt lopettaa lukeminen Teurastamo 5:n ja Kissan kehdon jälkeen... Ja lukea ehkäpä vielä Titanin seireenit siihen päälle. Se on jo ehdoton maksimi. Vonnegutia lukiessa meinaa nimittäin tulla hulluksi. Ja jos vahinko on jo päässyt tapahtumaan, kannattaisi lukeminen lopettaa heti …

Jatka artikkeliin Kurt Vonnegut: Hokkus Pokkus (1990) arvostelu

71 katkelmaa erään sattuman kronologiasta (1994) arvostelu

On Tekijä Heini L.Kategoria(t): Elokuva-arvosteluJätä kommentti

No niin, nyt on viimeinenkin aukko Haneke-sivistyksessäni tukittu. 71 katkelmaa erään sattuman kronologiasta (71 Fragmente einer Chronologie des Zufalls, Itävalta 1994) päättää Haneken kolmen elokuvan sarjan, jonka kaksi ensimmäistä osaa ovat Seitsemäs manner ja Bennyn video (joka jäi tässä Haneke-kimarassa katsomatta - mainitsen silti: Bennyn video on mielettömän hyvä elokuva. Se on myös mielettömän ahdistava. …

Jatka artikkeliin 71 katkelmaa erään sattuman kronologiasta (1994) arvostelu

Neofolk-poimintoja, osa 3: Ranska ja Italia

On Tekijä Heini L.Kategoria(t): Musiikki12 kommenttia

Alkuun teaseri: tämä teksti sisältää maininnan bändistä, jonka diskografiaan kuuluu maailman paras albumi. Voitte miettiä, mitä tarkoitan. Suunnitelmissani on ollut jo pitkään kirjoittaa kyseisen albumin ylistykseksi oma postauksensa - ja kun tämä on nyt sanottu ääneen, on minun ryhdyttävä luonnostelemaan tuota tekstiä. Palataan asiaan syksymmällä. Blogissa on mennäviikkoina paneuduttu jo Ison-Britannian ja saksankielisen kulttuurialueen neofolkiin. …

Jatka artikkeliin Neofolk-poimintoja, osa 3: Ranska ja Italia