Miller’s Crossing (1990) arvostelu – Coenit tyylillä

Kuten jotkut teistä kenties muistavat, Konnajengin ja Arizona Babyn jälkeen olin päättänyt antaa Coenin veljesten varhaistuotannolle vielä yhden mahdollisuuden. Tuo mahdollisuus oli Miller’s Crossing (Yhdysvallat 1990, levitetty täällä päin myös nimellä Miller’s Crossing – Vaarallista peliä). Odotin taas kerran kömpelöä, meluisaa ja ylilyövää komediaa,  mutta sainkin yllättyä positiivisesti. Miller’s Crossingissa on joitakin komediallisia tilanteita, mutta …

Jatka artikkeliin Miller’s Crossing (1990) arvostelu – Coenit tyylillä

Back to the USSR – takaisin Ryssiin (1992) arvostelu

Voi taivas. Miten tämä Halos-kimara näin pitkälle venähti? Edellisestä aihetta koskevasta blogautuksesta on jo kaksi kuukautta, ja minun piti mukamas pitää kiirettä näiden kanssa! Leffojen katselua venyttää aina se, jos siippa on niistä myös kiinnostunut – välillä on kovin vaikea löytää yhteinen puolitoistatuntinen television edessä istumista varten. Vihdoin projekti saa päätöksensä Jari Halosen debyyttiohjauksen myötä. …

Jatka artikkeliin Back to the USSR – takaisin Ryssiin (1992) arvostelu

Joulubileet (1996) arvostelu – Kotimaista kulttikamaa

Valitin jokin aika sitten Filmihullussa julkaistusta Finlandia-katsaus 2013 -kirjoituksesta, joka sai minut harkitsemaan (jälleen kerran) koko lehden tilauksen lakkauttamista. Samassa numerossa (1/2014) julkaistiin kuitenkin myös juttu, joka valoi uskoani sekä kotimaiseen elokuvaan että Filmihulluun. Kyseinen teksti oli ohjaaja Jari Halosen haastattelu. Halosen ajatukset maailmankaikkeudesta, yhteiskunnasta ja taiteesta ovat niin vilpittömiä ja rehellisen karkeita, etten voi …

Jatka artikkeliin Joulubileet (1996) arvostelu – Kotimaista kulttikamaa

Riget (1994 & 1997) arvostelu – Von Trieriä parhaimmillaan

Lars von Trieristä on moneksi. 2000-luvulla Tanskan pseudoaatelinen on vakiinnuttanut asemansa raadollisten, mutta kaupallisesti menestyvien ja kriitikoiden arvostamien taide-elokuvien tekijänä. Vaikka von Trier on eittämättä asemansa ansainnut, en henkilökohtaisesti ole erityisen rakastunut hänen tuotoksiinsa viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Etenkin Melancholiassa (Tanska/Ruotsi/Ranska/Saksa 2011) ja Antichristissa (Tanska/Saksa/Ranska/Ruotsi/Italia/Puola 2009), niin tarkkaan mietittyjä kokonaisuuksia kuin ovatkin, on ikävää ylisuorittamisen …

Jatka artikkeliin Riget (1994 & 1997) arvostelu – Von Trieriä parhaimmillaan