Neofolk-poimintoja, osa 3: Ranska ja Italia

On Tekijä Heini L.Kategoria(t): Musiikki12 kommenttia

Alkuun teaseri: tämä teksti sisältää maininnan bändistä, jonka diskografiaan kuuluu maailman paras albumi. Voitte miettiä, mitä tarkoitan. Suunnitelmissani on ollut jo pitkään kirjoittaa kyseisen albumin ylistykseksi oma postauksensa - ja kun tämä on nyt sanottu ääneen, on minun ryhdyttävä luonnostelemaan tuota tekstiä. Palataan asiaan syksymmällä. Blogissa on mennäviikkoina paneuduttu jo Ison-Britannian ja saksankielisen kulttuurialueen neofolkiin. …

Jatka artikkeliin Neofolk-poimintoja, osa 3: Ranska ja Italia

American Sniper (2014) arvostelu – Vielä sankareista ja hirviöistä

On Tekijä Heini L.Kategoria(t): Elokuva-arvosteluJätä kommentti

Elämä, kuten elokuvat, on täynnä hassuja sattumia. Katsoin Dracula Untoldin ja American Sniperin (Yhdysvallat 2014) perättäisinä päivinä, enkä voinut olla huomaamatta tiettyjä yhtäläisyyksiä näiden elokuvien välillä. Siinä välissä piipahdin ystävien luona istumassa iltaa; olohuoneen telkkarissa pyöri Rambo - Taistelija 2. Etkoilta matka jatkui kohti paikallista keikkaluolaa. Paikan päällä ostin distropöydästä kaksi Rambo-pinssiä: toisessa oli promokuva …

Jatka artikkeliin American Sniper (2014) arvostelu – Vielä sankareista ja hirviöistä

Dracula Untold (2014) arvostelu – Sankareita ja hirviöitä

On Tekijä Heini L.Kategoria(t): Elokuva-arvostelu3 kommenttia

Kylillä liikkuu huhuja, että Dracula Untold (Yhdysvallat 2014) ei ole kummoinen tekele. Jätin teatterikierroksen väliin ja odottelin DVD:tä. Noh. Olen minä huonompiakin Dracula-elokuvia nähnyt. Elokuvassa yhdistetään kaksi Draculan nimeen kytkettyä, toisistaan perinteisesti erillään pidettyä legendaa: historiallinen Vlad III Tepes aka Vlad Dracula ja Bram Stokerin popularisoima vampyyrihahmo. On yllättävää, ettei legendoja ole lyöty yhteen aikaisemmin …

Jatka artikkeliin Dracula Untold (2014) arvostelu – Sankareita ja hirviöitä

Neofolk-poimintoja, osa 2: Saksankielinen kulttuurialue

On Tekijä Heini L.Kategoria(t): MusiikkiJätä kommentti

Aloitetaan viikko jälleen neofolkin parissa. Viime viikolla kerroin brittiläisistä klassikkobändeistä. Nyt siirrytään saksankielisiin maihin, käytännössä Saksaan ja Itävaltaan. Monen neofolk-bändin suhteen voidaan täysin oikeutetusti kysyä, onko musiikissa mitään, mikä tekisi siitä edes suurpiirteisesti folkia. Akustisvoittoinen soitinkavalkadi, kansallis- ja luontoromantiikka sekä kiinnostus eurooppalaiseen historiaan ja kulttuuritraditioon yhdistävät monia neofolk-bändejä, mutteivät kaikkia. Pelkästään korvakuuleman ja lyyrisen sisällön perusteella …

Jatka artikkeliin Neofolk-poimintoja, osa 2: Saksankielinen kulttuurialue