Älä lue tätä tekstiä. Lue sen sijaan juttusarjan aiemmat osat: Guns N' Roses ja minä, osa 1: Kuinka rock-musiikki teki minusta elitistin Guns N' Roses ja minä, osa 2: Use (and lose) your illusion. Jos teit sen jo, jatka toki lukemista. Palataan varhaisteini-ikäisen Heinin todellisuuteen ja illuusioihin. Vuosituhat vaihtui. Menin yläasteelle. Kävin ensimmäistä kertaa ihan …
Jatka artikkeliin Guns N’ Roses ja minä, osa 3: Onneksi on internet
Arto Halosen dokumenttielokuva Valkoinen raivo (Suomi 2015) tupsahti viime viikolla Yle Areenaan. Dokumentti kertoo Laurista, jota kiusattiin läpi koko peruskoulun ja lukion. Kiusaaminen jatkui myöhemmin myös yliopistossa, jossa Lauri sai osansa myös opettajien kateudesta ja pahansuopuudesta. Vuosikausia jatkunut väkivalta ja yksinäisyys loivat Laurin mieleen väkivaltaisia fantasioita ja ajatusleikkejä laajamittaisesta ihmisten surmaamisesta. Lauri sai kuitenkin ajoissa …
Jatka artikkeliin Valkoinen raivo (2015) arvostelu – ”Mä tulen aina olemaan potentiaalinen surmaaja”
Kirjoitin viime viikolla Guns N' Rosesista. Muistatteko vielä tämän kuvan? On ihanaa fiilistellä Guns N' Rosesin musiikkivideoita näiltä ajoilta. Vaikka W. Axl Rose oli epäilemättä jo näihin aikoihin hyvin hankala ihminen, videoista huomaa, että jätkät ovat kavereita keskenään. Hyvä esimerkki on vuonna 1988 julkaistu Sweet Child O'Minen video, jossa pojat ovat niin kauniita, nuoria ja …
Jatka artikkeliin Guns N’ Roses ja minä, osa 2: Use (and Lose) Your Illusion
Hyvät henkilödokumentit kertovat aina jotakin sekä siitä yksilöstä että maailmasta. Juuri tässä mielessä Ingrid Bergman - Omin sanoin (Ruotsi 2015) on dokumenttina niin onnistunut: kertoessaan Ingrid Bergmanin yksilötarinaa se heijastelee myös elokuvamaailman laajempia kehityskaaria. Nähdäänpä elokuvassa myös häivähdys länsimaalaisen naisen asemassa 1900-luvun aikana tapahtuneesta muutoksesta. Taisin hoksata vasta opiskeluvuosinani, että Ingrid Bergman on syntyjään ruotsalainen. …
Taikalyhty – Elokuvablogi 