Uhri (1986) arvostelu – Tulesta ja vedestä

Jokin aika sitten kirjoittelin Andrei Rublevista. Sittemmin olen jatkanut Andrei Tarkovskin filmografian kasailua: Uhrin (Offret, Ruotsi/Iso-Britannia/Ranska 1986) katsottuani näkemättä on enää yksi Tarkovski eli Nostalgia (Nostalghia, Italia/Neuvostoliitto 1984). Suomi-DVD:tä ei Nostalgiasta ilmeisesti ole olemassa, ja voin vannoa, etten katso enää yhtäkään Tarkovskin elokuvaa englanniksi tekstitettynä. (14-vuotiaana nähty Peili englanninkielisin tekstityksin oli sen verran psykedeelinen kokemus, että pyrin nykyään suosiolla välttämään mokomia.) Jää siis nähtäväksi, …

Jatka artikkeliin Uhri (1986) arvostelu – Tulesta ja vedestä

Anselmi – nuori ihmissusi (2014) arvostelu – Karvaa ja mielialanvaihteluita

Ajaudun säännöllisin väliajoin tilanteisiin, joissa keskustellaan suomalaisesta kauhuelokuvasta ja siitä, onko sitä olemassa. Syventymättä tällä erää tämän moneen kertaan läpikäydyn aiheen yksityiskohtiin voin tiivistäen todeta, että niitä on joitakuita, mutta kuitenkin niin vähän, että jokainen uusi suomalainen kauhuelokuva on omassa lajityypissään kiinnostava ja mahdollisesti suuntaa näyttävä tapaus. En ole mikään suuri kauhuelokuvan ystävä, mutta kotimainen genresäätö …

Jatka artikkeliin Anselmi – nuori ihmissusi (2014) arvostelu – Karvaa ja mielialanvaihteluita

The Imitation Game (2014) arvostelu – Nerouden tuskasta

The Imitation Gamen (Iso-Britannia/Yhdysvallat 2014) päähenkilö Alan Turing (Benedict Cumberbatch) on monessa suhteessa poikkeuksellinen hahmo: hän on matemaattinen nero, homoseksuaali ja hankala ihminen. Tositapahtumiin pohjautuvan elokuvan alussa akateemisen maailman nuori toivo saa työtarjouksen Yhdistyneen kuningaskunnan hallinnolta: saksalaisten käyttämän Enigma-salausjärjestelmän ratkaiseminen on julistettu jo moneen kertaan mahdottomuudeksi, mutta silti tätä aiotaan jälleen kerran yrittää. Turing, jonka …

Jatka artikkeliin The Imitation Game (2014) arvostelu – Nerouden tuskasta

Hyvää yötä, majesteetti (1982) arvostelu – Vallankumouksen tomuja

Kevätkiireet painavat päälle, ja blogissa on ollut hieman tavanomaista hiljaisempaa. On ollut matkoja ja juhlia, töitä ja ihmisiä. Eräs tärkeä deadline saavutettiin alkuviikosta, eikä vanne enää juuri kiristä päätä. Tunnustan: olen myös takonut Alien: Isolationia kuin hullu. Mahtava, kamala peli! Palataan kuitenkin vielä toviksi Assassin's Creed Unityn tietämille. Kyseistä peliä pelatessani tulin nimittäin katsoneeksi elokuvan, joka sijoittuu saman historiallisen tapahtuman melskeisiin …

Jatka artikkeliin Hyvää yötä, majesteetti (1982) arvostelu – Vallankumouksen tomuja