Yön kirkas tähti (2009) arvostelu – Itkemme ja vatvomme

En ole Jane Campionin elokuvien kohderyhmää. Pidän hänen elokuviaan vetelinä, imelinä ja puuduttavan melodramaattisina. Piano (1993) tosin oli mielestäni näkemisen arvoinen elokuva ja olen jopa hyvän aikaa suunnitellut katsovani elokuvan uudelleen, mutta epäilen tämän johtuvan pikemminkin kyseisen elokuvan varsin ammattiaitoisesta ja karismaattisesta näyttelijäkunnasta (Keitel! Hunter!) kuin elokuvan juonesta tai Campionin ohjaustyylistä. Vaikka oma suhteeni Campioniin …

Jatka artikkeliin Yön kirkas tähti (2009) arvostelu – Itkemme ja vatvomme

Minkäpä tyttö sille voi (1956) arvostelu – Meet Ms. Mansfield

En ole koskaan ollut erityisen innostunut elokuvatähdistä. Nuorempana olin kiinnostunut vain ja ainoastaan ohjaajista, enkä seurannut oikeastaan yhdenkään tähden uraa tai juuri valikoinut elokuvia sen perusteella, keitä niissä näyttelee. Pidän tiettyjen näyttelijöiden ilmaisutavasta ja kasvoista, mutta katsomispäätöksiin heidän mukanaolonsa tai -olemattomuutensa ei käytännössä juuri ole vaikuttanut. Suhtautumiseni tähtiin ja tähteyteen koki rajun muutoksen, kun aloin …

Jatka artikkeliin Minkäpä tyttö sille voi (1956) arvostelu – Meet Ms. Mansfield

Crash (1996) arvostelu – Romua tyhjiössä

Näin Crashin (Kanada/Iso-Britannia 1996) ensi kertaa vuonna 2007. Oikaisen itseäni heti ja tunnustan liioitelleeni: pitäisi pikemminkin sanoa ”näin Crashia”, sillä nukahdin kesken elokuvan sohvalle. Heräsin lopputekstien rullatessa televisioruudulla. Harmitti. Kun hieman myöhemmin bongasin paikallisen kirjaston valikoimista Crash-nimisen elokuvatallenteen, varasin sen kädet täristen — ja petyin, kun tajusin, että kyseessä olikin ”se väärä Crash”, johon en enää …

Jatka artikkeliin Crash (1996) arvostelu – Romua tyhjiössä