The Man We Want to Hang (2002), Kenneth Anger Visiting the Abbey of Thelema (2010) & Anger Me (2006) arvostelu

Jos minun pitäisi luopua vaatimattomasta kotikatselutallennekokoelmastani ja valita sen joukosta yksi nide, jonka saisin säilyttää, olisi tuo nide ehdottomasti Magick Lantern Cycle eli kokoelma Kenneth Angerin lyhytelokuvista. Vaikka olen katsonut elokuvat vuosien varrella moneen kertaan, en ole koskaan tullut tsekanneeksi paketin ekstroja. Tiesin, että julkaisun ekstroissa käsitellään tavalla tai toisella Aleister Crowleyta ja hänen lyhytikäiseksi …

Jatka artikkeliin The Man We Want to Hang (2002), Kenneth Anger Visiting the Abbey of Thelema (2010) & Anger Me (2006) arvostelu

Noidankehä (Full Circle, The Haunting of Julia 1976) arvostelu – Tämä on kova

En yleisesti ottaen ole suuri elokuvamusiikin ystävä, mutta Colin Townsin Full Circle -soundtrackissa yksinkertaisesti on sitä jotakin. Albumin yleistunnelmaa leimaavat rauhalliset ja pehmeät ambient-fiilikset. Läpi albumin toistuvasta pianoteemasta juuri ja juuri arvaa, että kyse on nimenomaan kauhuelokuvaan kirjoitetusta musiikista. Soundtrack on hillitty ja tyylikäs - sanalla sanoen sellainen kokonaisuus, joka seisoo omilla jaloillaan ja on kiinnostava ihan …

Jatka artikkeliin Noidankehä (Full Circle, The Haunting of Julia 1976) arvostelu – Tämä on kova

Ouija (2014) arvostelu – Kyökkispiritismiä teinikauhussa (jälleen kerran)

Ouija (Yhdysvallat 2014) Ohjaus: Stiles White Rooleissa: Olivia Cooke, Daren Kagasoff, Douglas Smith, Bianca A. Santos Kuulun siihen 80-luvun jälkipuoliskolla syntyneiden sukupolveen, joka katseli varhaisteini-iässään Noitapiiriä, Sabrina Teininoitaa ja Blair Witch Projectia ja sen jälkeen leikki kavereiden kanssa kotitekoisella ouija-laudalla. Niin, ja tietenkin luki kaikkien aikojen kauhuklassikkoa, Noidan käsikirjaa! En varmasti ole ainoa, jolta se …

Jatka artikkeliin Ouija (2014) arvostelu – Kyökkispiritismiä teinikauhussa (jälleen kerran)

Mad Max: Fury Road (2015) arvostelu – Älä päästä naista rattiin

Vuodenvaihteen mahtavin juttu: saimme vihdoin päivitettyä pieneksi käyneen 26-tuumaisemme kunnon televisioon. (Jep, myös leffajuttuja kertyi arkistoon aika pino joulun pyhien yhteydessä. Pino alkaa hiljalleen olla purettu.) Olohuoneen seinää peittää nyt 47-tuumainen ruutu, joka ilostuttaa elämäämme monellakin tapaa. Hyvästi, SCART-johdot - teitä ei tule ikävä! Tervetuloa, takapaneelin USB-portti! Ja ennen muuta: tervetuloa, 3D-kuva! 3D-ominaisuutta piti päästä …

Jatka artikkeliin Mad Max: Fury Road (2015) arvostelu – Älä päästä naista rattiin