Ingrid Bergman – Omin sanoin (2015) arvostelu – Itsekäs akka vai rohkea edelläkävijä?

Hyvät henkilödokumentit kertovat aina jotakin sekä siitä yksilöstä että maailmasta. Juuri tässä mielessä Ingrid Bergman - Omin sanoin  (Ruotsi 2015) on dokumenttina niin onnistunut: kertoessaan Ingrid Bergmanin yksilötarinaa se heijastelee myös elokuvamaailman laajempia kehityskaaria. Nähdäänpä elokuvassa myös häivähdys länsimaalaisen naisen asemassa 1900-luvun aikana tapahtuneesta muutoksesta. Taisin hoksata vasta opiskeluvuosinani, että Ingrid Bergman on syntyjään ruotsalainen. …

Jatka artikkeliin Ingrid Bergman – Omin sanoin (2015) arvostelu – Itsekäs akka vai rohkea edelläkävijä?

Puhdistuksen yö: Anarkia (2014) arvostelu – Se pieni ero

Välillä sitä tuntee itsensä aika tyhmäksi. Vuonna 2013 ensi-iltaan tullut Puhdistuksen yö (The Purge) vaikutti vähintäänkin kiinnostavalta: pääosissa Ethan Hawke ja Lena Headey, myös tuottajatiimi koostui kovista nimistä. Traileri oli jännä. Lainasin elokuvan DVD:n kirjastosta ja katsoin. Tai luulin katsovani. Tosiasiassa olin lainannut elokuvan jatko-osan nimeltä Puhdistuksen yö: Anarkia (The Purge: Anarchy, Yhdysvallat 2014). Aloin …

Jatka artikkeliin Puhdistuksen yö: Anarkia (2014) arvostelu – Se pieni ero

Kurt & Courtney (1998), After Porn Ends (2012), Going Clear (2015) arvostelu

Koska olen varhain keski-ikäistynyt ja muutenkin tylsä ihminen ja koska sekä vapunaatto että -päivä olivat siipalleni työpäiviä, päätimme viettää vappua kotona Netflixin, sipsikulhon ja parin ohrapirtelön seurassa.  Vappuaattona ja vapunpäivänä katsottaviksi valikoitui kolme dokumenttia. Koska halusin ottaa rennosti sen sijaan, että olisin miettinyt, "mitä mä kirjoittaisin tästä blogiin", päätin kirjoittaa kustakin dokumentista vain lyhyen summauksen. …

Jatka artikkeliin Kurt & Courtney (1998), After Porn Ends (2012), Going Clear (2015) arvostelu

Lost River (2014) arvostelu – Liian hyvää Lynch-kopioksi

Ryan Goslingin debyyttiohjaus Lost River (Yhdysvallat 2014) oli yksi niistä elokuvista, jotka missasin kevään Night Visionsissa. Arvaatteko, että harmitti? Olen tykännyt Goslingin näyttelijähommista aina The Believeristä lähtien. Koska olen pohjimmiltani nihkeänkatkera ihminen, suhtaudun hyvin skeptisesti niihin näyttelijöihin, jotka siirtyvät ohjaajanhommiin (samoihin kuin kirjailijoihin, jotka yrittävät ohjata jotain, ohjaajiin, jotka yrittävät kirjoittaa jotain, ja ylipäätään kaikkiin, …

Jatka artikkeliin Lost River (2014) arvostelu – Liian hyvää Lynch-kopioksi