Usherin talon häviö (1928) on Jean Epsteinin elokuva-adaptaatio Edgar Allan Poen kuuluisasta novellista. Epstein tunnetaan ennen kaikkea fotogeenisyyden käsitteen luojana ja impressionisten elokuvan mestarina. Juuri impressionistista elokuvaa edustaa myös Usherin talon häviö: elokuvan kuvaamia, konkreettisia tapahtumia tärkeämpää on välittää henkilöhahmojen elämyksiä ja tapaa hahmottaa todellisuutta ympärillään.

Juoniaineksen puolesta elokuvan nimi on hivenen harhaanjohtava. Elokuvan tarina on nimittäin sekoitus kahta Edgar Allan Poen novellia: kaikkien tuntemaa Usherin talon häviötä ja verrattain vähän luettua Soikeakehyksistä muotokuvaa. Viimeksi mainitusta novellista on elokuvaan napattu vaimon muotokuvan tekoa koskeva katkelma. Usher syventyy Madeline-vaimoaan esittävän maalauksen tekoon niin intensiivisesti, ettei huomaa, kuinka vaimon terveys heikkenee ja lopulta pettää. Poen Usherin talon häviö -novellin nimihenkilöllä ei edes ollut vaimoa – Madeline oli hänen siskonsa. Muotokuvamaalauksesta ei koko novellissa puhuta sanaakaan. Vaimon muotokuvaa koskeva tarina-aines on siis napattu kokonaisuudessaan Soikeakehyksisestä muotokuvasta.

Tämä muuttaa Usherin talon häviön tarinan dynamiikkaa. Poen Usher on hahmo, joka kiertää jatkuvasti itsensä ympärillä. Hänen aistinsa ovat ylivirittyneet – virikkeet, jotka tulevat hänen itsensä ulkopuolelta, tekevät hänet sairaaksi. Epsteinin Usher ei ole aivan näin sulkeutunut – hän on niinkin ulospäinsuuntautunut, että on mennyt naimisiin, ja on kiinnostunut kuvaamaan taiteessaan maailmaa ympärillään. Poen Usher puolestaan maalaa lähinnä abstrakteja kuvia, joissa korostuvat sisäiset vaikutelmat ja tunteet. Ulkomaailma ei kiinnosta häntä.

On kiinnostavaa, että Usher-novellin minäkertojavieras on otettu mukaan myös elokuvaan. Novellissa hän toimii eräänlaisena puskurina ja tulkitsijana sairaalloisen Usherin ja lukijan välillä. Lisäksi Poe kirjoitti käytännössä aina minä-muodossa – olisi ollut erikoista, jos hän kerrankin olisi jättänyt tekstistään minäkertojan pois.

Elokuvassa taloon saapuva vieras ei ole samalla tavalla välttämätön, mutta kuitenkin tarpeellinen: hän tuo taloon aavistuksen ulkomaailmasta ja tarjoaa katsojalle ymmärrystä siitä, että Usher ja hänen vaimonsa ovat poikkeusyksilöitä, hauraita ja sairaalloisia. Muu maailma pyörii radallaan kuten pitääkin, outo sairaus vaivaa vain Usherin mantuja.

Usherin talon häviö on visuaalisesti tavattoman kaunis elokuva. Tuuli puskee talon suurten huoneiden lävitse, ja kynttilät luovat pehmeää valoa hämäriin huoneisiin. Taloa ympäröi viljelykelvoton, pehmeä ja vetinen multa.

Maa, tuli, ilma ja vesi – kaikki neljä elementtiä liittyvät elokuvassa lähestyvään tuhoon: kostea, soinen multa ei tuota hedelmää, palavien kynttilöiden kulkue valvoo hautajaissaattoa ja talossa ujeltava tuuli luo tietä suurelle, tuloaan tekevälle muutokselle. Usherin maailmassa mikään ei ole vakaata, luotettavaa tai pysyvää. Villi luonto yrittää tunkeutua talon sisään sateena, tuulena ja salamoina. Viimein se onnistuu tuhoamaan talon rakenteet.

Loud Silents -festivaaleilla Usherin talon häviötä säesti Ruusut- ja Pintandwefall- yhtyeistä tuttu Ringa Manner aka The Hearing. Mannerin säestys perustui kielisoittimen perkussiiviselle soitolle – arvelen, että kyseessä oli sähkökantele, mutta varmaksi en uskalla sanoa. Musiikin muita rakennusaineita olivat luuppilaite ja Mannerin sanaton laulu. Mannerin luoma eteerinen ja ambientahtava äänimaailma oli sanalla sanoen upea: se samanaikaisesti tuki ja täydensi Epsteinin elokuvan henkeä ja tunnelmaa.