Taas on se aika vuodesta – aika katsahtaa menneeseen lukuhaasteeseen ja fiilistellä tulevaa. Sain kuitattua vuoden 2017 lukuhaasteesta seuraavat slotit:

1. Kirjan nimi on mielestäsi kaunis (Looking For Europe – The History of Neofolk)
6. Kirjassa on monta kertojaa (Suuri noitakirja)
7. Salanimellä tai taiteilijanimellä kirjoitettu kirja (Derf Backderf: My Friend Dahmer)
8. Suomen historiasta kertova kirja (Ysärikirja)
10. Kirjan kansi on mielestäsi kaunis (G. K. Chesterton: Oikea oppi)
14. Valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella: (T.J. Murphy: Crossfit. Kuinka monipuolinen harjoittelu palautti kykyni juosta. Ei arvostelua blogissa.)
17. Kirjan kannessa on sinistä ja valkoista (Pentti Linkola: Johdatus 1990-luvun ajatteluun)
18. Kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa (Mick Wall: Guns N’ Roses – Viimeiset jättiläiset)
20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö (Richard Condon: Mantsurian sankari)
22. Kuvitettu kirja (Noidan käsikirja – Vampyyreita, aaveita ja outoja voimia)
23. Käännöskirja (Thomas Love Peacock: Painajaisluostari)
28. Kirja kirjailijalta, jolta olet aiemmin lukenut vain yhden kirjan (Gary Lachman: Tajunnan alkemistit)
31. Fantasiakirja (Elaine Cunningham: Drowin tytär)
32. Kirja on inspiroinut muuta taidetta (Robert W. Chambers: King in Yellow)
34. Kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt (Otfried Preussler: Mustan myllyn mestari)
35. Kirjan nimessä on erisnimi (Jerry Hopkins & Danny Sugerman: Jim)
36. Elämäkerta tai muistelmateos (Gerald L. Posner, John Ware: Josef Mengelen elämä ja teot)
40. Kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä (Robert W. Chambers: Keltainen kuningas)
41. Kirjan kannessa on eläin (James Bravewolf: Heroes & Traitors)
42. Esikoisteos (Mark Z. Danielewski: House of Leaves)
43. Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään (Markku Myllykangas & Tomi-Pekka Tuomainen: Pharmageddon. Näin lääketeollisuus tekee meistä kipeitä)
47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit (Michael Moore: Tyhmät valkoiset miehet)
48. Kirja aiheesta, josta tiedät hyvin vähän (Suomalainen myynti on syvältä, vai onko?)
49. Vuoden 2017 uutuuskirja (Kati Keronen ja Katri Tanni: Sisältöstrategia – Asiakasslähtöisyydestä tulosta. Ei arvostelua blogissa.)

Luin siis viime vuonna yhteensä 25 kirjaa. Se tekee keskimäärin 0,5 kirjaa viikossa. Se on enemmän kuin luin vuonna 2016 (19 kirjaa), mutta vähemmän kuin vuonna 2015 (29 kirjaa). Pidän määrää kohtuullisena erityisesti ottaen huomioon sen, etten erityisesti pyrkinyt lukemaan mahdollisimman montaa nidettä vuoden aikana. Luin juuri sen verran kun huvitti – en enempää, en vähempää.

Vuoden aikana lukemistani teoksista 13 edustaa tietokirjallisuutta ja 12 kaunokirjallisuutta. (Laskin Noidan käsikirjan tietokirjaksi – genreluokituksesta voidaan varmasti olla montaa mieltä.) Vaikuttaa siltä, että tietokirjallisuus on valloittanut pysyvästi paikkansa lukutottumuksissani – kyse ei siis ollut vain ohimenevästi ilmiöstä. Tämä on todella merkittävä muutos lukutottumuksissani. Nuorena luin käytännössä pelkkää kaunoa. – Toisaalta kaunon määrä lähti vuonna 2017 rajuun nousuun verrattuna edelliseen vuoteen, jolloin luin naurettavat neljä kaunokirjallisuutta edustavaa teosta.

Listalla on neljä ”nostalgiateosta” eli sellaista kirjaa, jotka olen lukenut jo kertaalleen lapsena tai nuorena: kökköfantasiakirja Drowin tytär, ihanasti satanistinen lastenkirja Mustan myllyn mestari, korkealaatuisuudellaan yllättänyt Suuri noitakirja ja kauhuklassikko Noidan käsikirja. Neljä kertausteosta on minulle suhteellisen paljon. Ehkäpä vuosi 2018 kuluu kokonaan ilman uusintaotoksia? En tällä hetkellä koe sen suurempia uusintahaluja yhtäkään romaania kohtaan; sen sijaan Michel Foucault’n Tarkkailla ja rangaista voisi jo päästä uusintakierrokselle. Ehkäpä odottelen vielä pari vuotta ja luen sen sijaan saman miehen läpimurtoteoksen Sanat ja asiat, joka on odotellut hyllyssäni lukemista jo monta vuotta.

Lukemistani niteistä kymmenen oli peräisin omasta kirjahyllystäni, yhdeksän lainattu kirjastosta, kaksi lainattu muualta ja kolme saatu kustantajalta arvostelukappaleina. Ostin vuoden aikana kolme kirjaa: House of Leaves, Murphyn Crossfit-kirja ja Looking for Europe. Toisaalta laitoin myyntiin tai lahjoitin pois kaikkiaan seitsemän oman hyllyni asukkia. Myös kaikki arvostelukappalekirjat lähtivät eteenpäin. Omistamieni kirjojen määrä pieneni siis vuoden aikana neljällä. Ihan hyvä saavutus.

Vuoden parhaimmiksi lukukokemuksiksi nostan Danielewskin House of Leavesin, Looking for Europe -neofolk-historiikin ja Richard Condonin Mantsurian sankarin. Danielewskin ja Condonin romaaneita soisin Suomessa luettavan enemmän – Condonin teoksen vaikutus ns. illuminatifiktioon on kiistaton, ja Danielewskin romaani on puolestaan selvä tulevaisuuden klassikko (joskin käytännössä mahdoton kääntää suomeksi). Vahva suositus siis molemmille romaaneille. Sen sijaan Looking for Europella on oma, selkeästi rajattu kohderyhmänsä – ne, jotka siihen kuuluvat, tietävät kyllä. Muut tuskin saavat teoksesta paljoakaan irti.

Kaikkea aloittamaani en saanut luettua loppuun. Edgar Allan Poen Kootut kertomukset on edelleen kesken, samoin Tarmo Kunnaksen Fasismin lumous -järkäle. Jatkan niiden parissa tänä vuonna.

Sanomattakin lienee selvää, että luen edellä mainitut teokset osana vuoden 2018 lukuhaastetta. Kirjoittelen tuttuun tapaan (lähes) kaikista alkaneen vuoden aikana lukemistani teoksista blogiin ja pistän jälleen tammikuussa koostetta pihalle. Palataan asiaan taas silloin!