F is for Family (P niin kuin per…, Yhdysvallat 2015-) edustaa amerikkalaisyleisöjen keskuudessa suosittua perhesitcomien genreä. Sarjan slice of life -henki tuo mieleen Kukkulan kuninkaan, temperamenttinen isähahmo puolestaan Homer Simpsonin ja Perhe on pahin -sarjan Archie Bunkerin. Ja tässä vain sarjan läheisimmät sukulaiset – perhekomedioita on tehty vuosien varrella valtavat määrät. Silti F is for Family onnistuu tuomaan kuvioon uutta ja tuoretta makua.

Sarja keskittyy Murphyjen perheen keskiluokkaisen arjen kuvaamiseen 1970-luvulla. Isä Frank (Bill Burr) työskentelee lentokentällä matkatavaroiden käsittelyosaston keskitason esimiehenä. Äiti Sue (Laura Dern) hoitaa kotia ja toimii sivutoimisesti Plast-O-Ware-muovikippobrändin (joka on ilmiselvä irvikuva Tupperwaresta) konsulenttina. Lapsikatraan vanhin, lukioikäinen Kevin (Justin Long) kuluttaa aikaansa polttelemalla möyhyä ja kuuntelemalla maagista progerockia. Alakouluikäiset lapset Maureen ja Bill kolhivat toisiaan ja kinastelevat keskenään minkä ehtivät.

F is for Familyn kantava teema on Frankin harteille töissä ja kotona kasautuva paine, joka purkautuu huutamisena ja rähjäämisenä. Asiaa ei suinkaan helpota se, että Frank ilmiselvästi pelkää omia lapsiaan ja kauhistuu aina, kun Sue jättää hänet pitämään yksin taloa pystyssä. Kasvattajana Frank on epäjohdonmukainen, äkkipikainen ja aggressiivinen. Huomaamattaan hän siirtää negatiivisia käyttäytymismalleja suoraan lapsilleen. Pahan kierre on valmis. Kukaan ei kuitenkaan näe hänen käytöksessään mitään outoa – kuvaahan sarja nimenomaan 70-lukua, jolloin perheroolit olivat varsin erilaiset kuin tänä päivänä.

Suen hahmon kautta on helppo havaita se muutos, joka perheenäitien ja muiden naisten asemassa on tapahtunut sitten 70-luvun. Sue on tunnollinen äiti ja rakastava vaimo, mutta kaipaa elämäänsä myös jotakin omaa – jotakin sellaista, mikä ei liity hänen perheeseensä tai rooliinsa äitinä. Tänä päivänä äitejä kannustetaan ”oman ajan ottamiseen” ja harrastuksiin – sen sijaan 70-luvun Sue ei saa ymmärrystä toiveilleen. Erityisesti Frankin on hyvin vaikea ymmärtää sitä, etteivät äidin ja vaimon roolit riitä Suelle.

F is for Familyn piirrosjälki on miellyttävää ja huolellista. 70-luvun värit ja kuosit saisivat puolestani näkyä visuaalisessa ilmeessä enemmänkin; tällä erityisesti sarjan hahmojen vaatteissa käytetään paljon kirkkaita, jopa neonväreihin taittavia sävyjä. Aika ajoin sarja läväyttää katsojan silmille hyvinkin graafista väkivaltaa tai seksiä. Koska sarja on muutoin tyyliltään hyvin siisti ja salonkikelpoinen esimerkiksi Simpsoneihin tai Family Guyhyn verrattuna, nämä elementit tulivat ainakin minulle suoranaisena shokkina. Hyvä näin; nämä graafisesti esitetyt, elämän rumat asiat luovat sarjaan pienen ja kutkuttavan vaaran tunnun.

Tsekkaa myös F is for Familyn myöhempiä tuotantokausia koskeva juttu.

*****