Robert C. O’Brien: Tohtori L – Vieras kuolleesta maailmasta (Z for Zachariah, 1974, suom. 1978)
Lukuhaasterasti: 27. Nuorille tai nuorille aikuisille suunnattu kirja.
Mistä peräisin: lapsuudenkodin kirjahyllystä.

Tohtori L teki minuun tavattoman syvän vaikutuksen, kun luin sen ensimmäistä kertaa noin 11-vuotiaana. En tuolloin edes tajunnut, että kyseessä on nuorille suunnattu kirja – minusta sen tarina oli niin erikoinen ja jännittävä, että olisin veikannut sen kiinnostavan kaikenikäisiä lukijoita. Onkin epäselvää, millaista yleisöä silmällä pitäen O’Brien Tohtori L:n oikein kirjoitti. O’Brien muistetaan ennen kaikkea lasten- ja nuortenkirjailijana, ja hänen tunnetuin teoksensa lienee vuonna 1971 julkaistu nuortenromaani Hiirirouva ja ruusupensaan viisaat, jonka niin ikään muistan lapsuudestani (ehkä sekin pitäisi lukea joskus uudestaan). Mikäli O’Brienin leskeä on uskominen, Tohtori L kuitenkin kirjoitettiin nimenomaan aikuisille lukijoille. O’Brien ehti kuolla ennen kirjan valmistumista, ja teoksen viimeistely jäi kirjailijan lesken ja tyttären tehtäväksi. (Rohkenen sanoa, että tämä näkyy eräänlaisena valjuutena ja keskeneräisyytenä erityisesti teoksen kielessä.) Ainakin Suomessa romaania on markkinoitu nimenomaan nuortenromaanina.

Tohtori L kertoo 15-vuotiaasta Ann-tytöstä, joka elää yksin keskellä ydinsodan surkastuttamaa maailmaa. Syrjäisen ja suojaisan sijaintinsa vuoksi Annin kotilaakso on välttynyt ydinlaskeuman aiheuttamalta tuholta. Elämänpiiri on turvallinen mutta ahdas: laakson ulkopuoliseen, laskeuman saastuttamaan maailmaan astuminen tarkoittaa varmaa kuolemaa. Laakson muut asukkaat ovat menehtyneet ulkomaailmaan suuntautuneiden tutkimusmatkojen vuoksi, eikä Annilla ole seuranaan kuin perheen Faro-koira.

Ann on maatalon kasvatti ja kätevä käsistään. Hän osaa kalastaa, metsästää, hoitaa kotieläimiä ja huolehtia lähes kaikista muistakin maatalon töistä. Lähikaupassa riittää säilykeruokaa, ja suunnitelmat oman puutarhan rakentamisen suhteen ovat pitkällä. Oikeastaan Annin tulevaisuus näyttää eloonjäännin kannalta valoisalta: häneltä ei puutu mitään välttämätöntä. Ihmisseuran puute tuntuu kuitenkin aika ajoin musertavalta.

Eräänä päivänä Ann näkee horisontissa savupatsaan. Kuolleessa maailmassa ei pitäisi kenenkään liikkua, ja silti Annista näyttää siltä, että joku lähestyy hänen laaksoaan. Havainnot kuolleen maailman läpi lähestyvästä kulkijasta herättävät Annissa ristiriitaisia tunteita. Toisaalta ajatus seuralaisesta on miellyttävä, toisaalta tulija voi muodostua Annille uhkaksi. Siksi Ann päättää piiloutua ja tarkkailla jonkin aikaa, mikä kuolleen maailman kulkija on miehiään.

Teini-ikäinen tyttö yksin ydinlaskeuman eristämässä laaksossa, ja muukalainen, joka lähestyy laaksoa – millaisen tarinan tästä saisi? Olen kai katsonut liikaa kauhuelokuvia, sillä mieleeni tulee lähinnä The Woman– ja Grotesque-tyyppisiä skenaarioita. Tohtori L pysyttelee kuitenkin huomattavasti hienovaraisemmassa ilmaisussa. Romaanin tilanteet ovat jännitteisiä ja uhkaavia, ja draaman teho senkus kasvavaa, kun uhka ei ota millään realisoituakseen. Tässä suhteessa Tohtori L on kuin mikä tahansa nuortenkirja. Se ei ole väkivaltainen tai pelottava. Sen tarina on kyllä ahdistava, mutta ahdistavaa tunnelmaa siinä ei ole. Tarinan rungosta olisi helposti voinut hieman erilaisin painotuksin kasata K18-osastoon solahtavan gornosetin, mutta O’Brien on tehnyt toisenlaisen ratkaisun. – Kirjaan on nakuteltu yksi seksuaaliseen väkivaltaan viittaava kohtaus, joka ei aiheensa puolesta oikein nuortenkirjaan sovi. Tilanteen kuvaus on kuitenkin luonteeltaan juuri sopivasti tulkinnanvaraista: aikuinen lukija tajuaa, mistä on kyse, ”liian nuori” lukija taas ohittaa kohtauksen olankohautuksella. Ainakaan minä en ole kirjaa ensi kertaa lukiessani tajunnut, mitä tilanteessa oikeasti tapahtuu. Hyvä niin.

Tohtori L:n keskeisimpiä teemoja ovat valta ja valvonta. Kaikki teoksen keskeiset käänteet liittyvät valtasuhteisiin ja siihen, millaisia manifestoitumia ne laakson arkitodellisuudessa saavat. Kun tohtori L. lopulta saapuu Annin laaksoon, on hän Anniin nähden alisteisessa asemassa: Ann pystyy tarkkailemaan häntä paljastamatta omaa olinpaikkaansa. Ann ei kuitenkaan osaa käyttää asetelmaa hyväkseen parhaalla mahdollisella tavalla, vaan antautuu nuoren ikänsä ja hyväntahtoisen luonteensa vuoksi asemaan, joka on hänelle itselleen äärimmäisen epäedullinen. Tilanteissa, joissa moni muu turvautuisi väkivaltaan, Ann pakenee ja miettii, miten asiat voitaisiin järjestää tavalla, joka tyydyttää kaikkia osapuolia. Itse olisin Annin asemassa tarttunut pesäpallomailaan monta kertaa, mutta Ann on toista maata. Hän ei nuoren ikänsä ja viattoman maailmankatsomuksensa vuoksi kykene vahingoittamaan muita – ei edes silloin, kun itsesuojelu sitä vaatii.

Tohtori L on paitsi tarina maailmanlopun jälkeisestä maailmasta, myös tarina miehistä ja naisista. Annin laakso on kuin kadotettu paratiisi, jossa ihmiskunta saa mahdollisuuden uuteen alkuun. Periaatteessa kirjassa voi nähdä vahvan feministisen eetoksen, jossa tohtori L edustaa vallanhaluista Aatamia ja Ann ikuisesti hyväntahtoista ja alistuvaista Eevaa. Se, millaisen ratkaisun Ann romaanin lopussa tekee, on tällaista katsantoa vasten todella kiinnostava ja rohkea.

Tohtori L olisi sopinut hyvin myös lukuhaasteen kirja, jonka lukeminen pelottaa minua -slottiin (ellen olisi jo ruksannut slottia eräällä toisella teoksella). Pelkäsin, että romaani onkin hirvittävää roskaa ja että muisto nuoruuden vaikuttavasta lukukokemuksesta tahriintuu. Näin ei käynyt. Ymmärrän hyvin, miksi Tohtori L teki teini-ikäiseen minuun niin syvän vaikutuksen. Toinen lukukerta osoitti, että teos kestää myös aikuisen lukijan käsissä. Jos se halutaan luokitella nuortenkirjallisuudeksi, on se lajityypissään oikea helmi.

Romaanin pohjalta on näköjään tuotettu vastikään elokuva – Z for Zachariah tuli ensi-iltaan viime vuonna. Trailerin perusteella elokuvan tarina vaikuttaa hyvin erilaiselta kuin romaanin juoni: Annin ja tohtori L:n lisäksi elokuvassa nähdään kolmaskin henkilöhahmo. Kun teoksessa esiintyy yhden miehen ja yhden teinitytön sijaan kaksi miestä ja yksi nuori nainen, on aika selvää, että tarinan dynamiikka muuttuu ratkaisevasti. Eipä siinä – vaikuttaa kiinnostavalta elokuvalta, ja tsekkaan tämän ilman muuta heti, kunhan saan käsiini. Pikkulinnut ovat livertäneet, että elokuvasta ilmestyisi Suomen markkinoille tarkoitettu kotikatselutallenne muutaman kuukauden kuluttua.

Tämä olikin viimeinen vuoden 2015 lukuhaasteen kirjoja käsittelevä teksti. Ensi viikolla on luvassa viime vuoden lukuhaastetta summaava koostepostaus. Sen jälkeen on vihdoin aika jättää menneen vuoden lukemiset sikseen ja suunnataan katse eteenpäin.