Spoiler alert: Seuraava teksti on kirjoitettu sillä oletuksella, että lukija on nähnyt Game of Thronesin ensimmäisen tuotantokauden. Teksti saattaa siis sisältää spoilereita ensimmäisestä tuotantokaudesta. Jos se ei ole vielä tuttu, on parempi, että siirryt lukemaan sitä koskevaa, spoilerivapaata arvostelua. Olen kirjoittanut myös sarjan myöhemmistä tuotantokausista: 3. kausi, 4. kausi, 5. kausi.

Game of Thronesin kakkoskauden myötä oivaltaa, ettei ykköskaudella tapahtunut vielä oikeastaan mitään. Ned Stark (Sean Bean) ei siis ollutkaan tämän sarjan Frodo tai Harry Potter. Kuka sitten? GoT ei taida olla sellainen sarja, josta voisi nimetä jonkun yksittäisen sankarin. Sarjassa on sekä hyvisten (Starkit) että pahisten (Lannisterit) selkeät leirit, mutta kummastakaan ei nouse esille keskushahmoa, joka edustaisi ryhmän orientaatiota olennaisesti paremmin kuin muut. Lisäksi sarjaan mahtuu paljon sellaisia ryhmiä, joita ei ainakaan kahden ensimmäisen kauden perusteella voi solauttaa sen enempää kivoihin tyyppeihin kuin pahiksiinkaan.

Ensimmäisen kauden alussa rauhallista perhe-elämää viettänyt Starkien perhe on siis levinnyt pitkin Westerosin mannerta. Isä Ned on kuollut. Esikoinen Robb (Richard Madden) johtaa joukkokaan Lannistereita vastaan jossain mantereen puolivälin paikkeilla. Äiti Catelyn (Michelle Fairley) sukkuloi ympäri mannerta milloin mitäkin Robbin asiaa hoitamassa. Nedin äpärä Jon Nietos (Kit Harington) yövartioi Muurilla. Sansa (Sophie Turner) on yksin hovissa Lannistereiden armoilla. Pikkumyymäinen Arya (Maisie Williams) matkustaa incognito kohti pohjoista epämääräisessä seurassa. Vain kaksi nuorinta Starkia, Bran (Isaac Hempstead Wright) ja Rickon (Art Parkinson), ovat yhä Talvivaarassa. Koska isä on kuollut ja Robb on sotimassa, Bran hoitaa Talvivaaran lordin tehtäviä.

Kakkoskauden alussa seitsemän valtakunnan tienoilla kilpiään kolistelee niin monta itseään kuninkaaksi nimittävää miestä, että ainakin minä menin laskuissa sekaisin. Tulevaa konfliktia nimitetään kuitenkin Viiden kuninkaan sodaksi, joten viisi heitä sitten lienee. Sota tai vähintäänkin taistelu on vääjäämätön – mutta se, kuka taistelee ketä vastaan, on kauden alussa vielä hieman epäselvää. Korkealle fantasialle lajityyppinä kovin tärkeä sodan valmistelu ja odottelu ovat sarjan kakkoskaudella keskeistä juonimateriaalia. Lopulta nähdään sarjan ensimmäinen kunnon taistelujakso, joka on onneksi aika lyhyt. Jos fantasiassa jotain inhoan, niin loputonta rautaisten peniksenjatkeiden miekkojen kalistelua. Toki juoneen kuuluu tämän jättitaistelun ohella muita pienempiä kahnauksia, mutta niihin ei juuri kuluteta ruutuaikaa. Fiksu valinta tekijöiltä.

Lohikäärmeiden äiti Daenerys Targaryen (Emilia Clarke) jatkaa harharetkiään Kapean meren toisella puolella. Jo ykköskauden perusteella voidaan olettaa, että Targaryenin tyttö pistää Westerosin mantereen vielä tutisemaan – niin intensiivisesti hänen ja lohikäärmeiden edesottamuksia seurataan. Daenerysin tie kohti Rautavaltaistuinta on kuitenkin vaikea kulkea. Itse asiassa aina ensimmäisen kauden alusta lähtien hän on kulkenut maantieteellisessä mielessä poispäin Kuninkaansatamasta. Toisella kaudella hän jatkaa suunnilleen samaan ilmansuuntaan kuin ykköskaudellakin: itään ja kaakkoon, yhä syvemmälle erämaahan. Sarjan draamallisen jännitteen kannalta Daenerysin tarinalinja on kahden ensimmäisen kauden ajan varsin tapahtumaköyhä, suorastaan tylsä Westerosin mylläköihin verrattuna.

Välillä Daenerysia käy sääliksi. Hänessä on niin syvää fanaattisuutta ja uskoa omaan missioonsa, että hän sutii ajoittain hulluuden rajamailla. Daenerysin käytös on kuitenkin ymmärrettävää, sillä hän on menettänyt ykköskauden tapahtumien myötä paljon: koskemattomuutensa, veljensä, miehensä ja lapsensa. Jäljellä on enää joukko barbaareita, kolme lohikäärmettä ja usko suureen tulevaisuuteen.

Rautavaltaistuimella virnistelevä Joffrey (Jack Gleeson) on varmasti yksi televisiohistorian ärsyttävimmistä hahmoista. Teinikuninkaan kaikkivoipa vittumaisuus on kakkoskauden herkullisimpia elementtejä: Joffrey on hahmo, jonka vihaamista katsoja rakastaa. Kakkoskauden alussa jokainen tietää ja toivoo, että Joffrey kokee vielä ripulisen lopun, mutta kenen käsissä ja missä vaiheessa, siinä onkin miettimistä. Onneksi Joffreyn isä Jaime Lannister (Nikolaj Coster-Waldau) saa sentään oikein mukavasti ja ansaitusti turpaansa Starkien vankina.

Ykköskaudella ihastuin erityisesti Tyrion Lannisterin (Peter Dinklage) ja Jon Nietoksen hahmoihin. Jon jää toisella kaudella statistin asemaan: hänen hahmossaan ei tapahdu mainittavaa kehitystä. Pikemminkin Nietosta pidetään ikään kuin varastossa, kypsymässä valtakunnan pohjoisrajan tuntumassa. Tyrion sen sijaan kasvaa ja kehittyy huimasti (hahmona, ei sentään fyysisesti). Hänestä nousee toisella kaudella esiin varsin humaani ja sympaattinen puoli. Jotain tällaista osasi jo ykköskauden perusteella odottaa.

Lisäksi kakkoskaudella hahmojen joukosta ojentautuu kaksi persoonaa, jotka jäivät ykköskaudella melko merkityksettömiksi ja suorastaan tylsiksi. Nämä hahmot ovat kuninkaan henkivartija Sandor ”Hurtta” Clegane (Rory McCann) ja Starkien tyttäristä nuorempi, Arya. Ykköskaudella Hurtta ei juuri muuta tehnyt kuin miekkaili ja murahteli; toisella kaudella hänelle on annettu vuorosanoja. Kauden lopulla katsoja jopa pääsee hetkeksi samastumaan hänen subjektiiviseen näkökulmaansa. Kaikkiaan Hurtta jää kuitenkin vielä toistaiseksi hahmona mysteeriksi. Uskon ja toivon, että Hurtan hahmoon pureudutaan tarkemmin myöhemmillä kausilla.

Aryan näyttelijä on vanhentunut silminnähden sitten ensimmäisen kauden. Ykköskaudella tyttö vaikutti hieman ärsyttävältä ja pikkuvanhalta natiaiselta, mutta kakkoskaudella hän kypsyy ja osoittaa olevansa ikäistään fiksumpi ja todellakin selviytyvänsä ilman miesten jatkuvaa tukea ja turvaa. Tällä erää Arya tuntuisi olevan Starkien lapsista Nietoksen ohella kaikkein elinvoimaisin ja kyvykkäin. Apunaan hänellä on kaksi varsin miellyttävää hahmoa: mystinen soturi Jaqen H’ghar (Tom Wlaschiha) ja kuninkaan äpäräpoika Gendry (Joe Dempsie), joka onkin jo kolmas ylhäissyntyinen lehtolapsi tässä sarjassa. Molemmista miehistä varmasti kuullaan vielä.

Mukaan tulee myös paljon uusia hahmoja. Edesmenneen Robert Baratheonin veljet Stannis (Stephen Dillane) ja Renly (Gethin Anthony) katselevat molemmat himoiten kohti Kuninkaansatamaa. Kumpikin heistä on saanut suojelijakseen eriskummallisen naisen: Renlyä kaitsee naispuolinen soturi Brienne (Gwendoline Christie), Stannista taas kummallista uskontoa julistava papitar Melisandre (Carice van Houten). Erityisesti Briennen toivon pysyvän tarinassa mukanaan pidempäänkin, sen verran poikkeuksellinen hänen hahmonsa on, ja myös Melisadrea katselee mielikseen.

Hahmojen ja tarinalinjojen määrä on tässä vaiheessa jo aika mittava, mutta paketti pysyy vielä toistaiseksi kasassa. Käsikirjoittajatiimin on oltava jo tarkkana, että yhtäkään tarinalinjaa ei unohdeta liian pitkäksi aikaa. Paikoin käsikirjoituksessa on jo havaittavissa tiettyä huolimattomuutta, mikä ei tosin liity tarinalinjojen ylläpitoon. Välillä hahmot on pistetty tekemään ratkaisuja, jotka eivät kontekstissaan tunnu kovin uskottavilta. Näin adaptaatioissa helposti käy, kun juoniainesta on pakko taloudellisuussyistä karsia. Toivottavasti lapsuksia ei tuleville kausille ole päässyt enempää.

Visuaalisesti sarja ei enää pysty hämmästyttämään samalla tavalla kuin ykköskaudella. Tapahtumat hajaantuvat useampaan tapahtumapaikkaan, mutta uusista tapahtumapaikoista erityisen mieleenpainuvaksi voi mainita vain Essoksen mantereella sijaitsevan Qarthin kaupungin sekä Tywin Lannisterin (Charles Dance) hallitseman, osittain raunioituneen Harrenhalin linnan. Kieltämättä paketissa vaikuttaa jo toisen tuotantokauden perusteella olevan se riski, että kone jää jauhamaan tyhjää ja toistamaan jo kertaalleen käytettyjä visuaalisia ja kerronnallisia elementtejä. Saa nähdä, miten on kolmannen kauden laita – aion toki katsoa senkin.

Erilaisia kaupunkeja, raunioita, tasankoja ja polkuja nähdään sarjassa niin paljon, että ilman karttaa katsoja kokee eksyvänsä. Kakkoskauden DVD-paketin mukana tuli onneksi paperinen kartta, jonka tekstit ovat kuitenkin niin pientä suttua, etten ota niistä juuri selvää, vaikka olen nuori ja silmäni hyvät. Onneksi verkosta löytyy apu tähänkin ongelmaan. Osoitteessa Quartermaester.info on taitavasti rakennettu interaktiivinen kartta, josta saa selville, millaista reittiä kukin sarjan keskushahmoista on kulkenut. Hienoin juttu kartassa on se, että se on varsin spoilerisensitiivinen: käyttäjä voi ilmoittaa, mihin asti hän on kirja- tai televisiosarjaa seurannut, jolloin kartassa nähdään valitun hahmon liikkeet ainoastaan niin pitkälle kuin katsoja hänen vaiheitaan jo tuntee.

*****

Game of Thrones, 2. tuokantokausi, DVD @ Discshop
Game of Thrones, 2. tuotantokausi, BD @ Discshop
Game of Thrones, 2. tuotantokausi, BD (steelbook) @ Discshop

Game of Thrones, 2. tuotantokausi, DVD @ CDON
Game of Thrones, 2. tuotantokausi, BD @ CDON