Final Destination – viimeinen määränpää (2000) ja tappava pyykkiteline

Final Destination – viimeinen määränpää (Yhdysvallat 2000) on erinomainen esimerkki elokuvasta, joka kannattaa katsoa silloin ja vain silloin, jos kuuluu sen ensisijaiseen kohdeyleisöön, eli teineihin tai niihin omituisiin ihmisiin, jotka jostain syystä tykkäävät katsoa teinikauhua vanhemmalla iällä. 40-henkinen koululuokka lähtee luokkaretkelle Pariisiin. Ennen kuin kone ehtii nousta, Alex (Devon Sawa) saa näyn, jossa kone joutuu …

Jatka artikkeliin Final Destination – viimeinen määränpää (2000) ja tappava pyykkiteline

House at the End of the Street (2012) arvostelu – Tipi-tyttö teinikauhussa

Hieman jälkipyykkiä viime tiistaina julkaistuista Lady Gagan Alejandro-videota ja Luciferia käsittelevästä tekstistä. Tekstin julkaisupäivänä blogissa vieraili suurin piirtein kaksinkertainen määrä ihmisiä verrattuna keskimääräiseen julkaisupäivien vierailijamäärään. Luulen, että juttu nousi samalla julkaisupäivänään luetuimmaksi tekstiksi tähän mennessä (en ole varma, sillä en kyttää tilastoja hulluna). Tekstistä tuli jonkin verran suoraa palautetta (sydämellinen kiitos kiinnostavista kahdenvälisistä keskusteluista), mutta …

Jatka artikkeliin House at the End of the Street (2012) arvostelu – Tipi-tyttö teinikauhussa

Nightmare – painajainen merellä (2012) arvostelu – Ei vaan pysty

Tunnustan: katsoin nuorempana Salattuja elämiä aika monta vuotta. Suhtauduin sarjaan kepeän ylimielisesti ja mielsin saavani kiksejä juuri sarjan kömpelyydestä ja siitä, etten seurannut sarjaa ”tosissani”. Tosiasiassa suurin osa Salkkareiden katsojista taitaa suhtautua sarjaan samalla tavalla: tiedostaen vähintään alitajuisesti juonen kökköyden ja tuotannon yleisen halpuuden. Sen sijaan tekijätiimi on suoltamansa lopputuotteen laadusta varmasti hyvin selvillä – …

Jatka artikkeliin Nightmare – painajainen merellä (2012) arvostelu – Ei vaan pysty