Schneider vs. Bax (2015) arvostelu – Night Visions -torstain satoa, osa 1

Schneider vs. Bax (Hollanti 2015) kuulostaa juonisummauksen perusteella äärimmäisen tylsältä elokuvalta – ainakin niiden yleisöjen korvaan, jotka todennäköisesti saisivat siitä kaikkein eniten irti. Itse päädyin katsomaan elokuvaa Night Visions -festivaaleilla vain ja ainoastaan sen vuoksi, että sen on ohjannut Alex van Warmerdam,  jonka nimi tunnetaan Suomessa valitettavan huonosti. Van Warmerdamin edellinen ohjaustyö Borgman nousee omalla …

Jatka artikkeliin Schneider vs. Bax (2015) arvostelu – Night Visions -torstain satoa, osa 1

Escape from Tomorrow (2013) arvostelu – Disney vinksallaan

Meiltä entisiltä eurooppalaisilta lapsilta, siis nykyisiltä eurooppalaisilta aikuisilta, taitaa puuttua tietty avainkokemus, jonka suuri osa nykyisistä amerikkalaisista aikuisista on lapsuudessaan käynyt läpi. Tarkoitan nyt vierailuja Disney-brändin ympärille kehiteltyihin teemapuistoihin, joita löytyy tällä hetkellä Yhdysvalloista kaksi, Aasiasta kolme - ja, okei, Euroopasta yksi. Kyse on nimenomaan leimallisen amerikkalaisesta elämyksestä. Suomestakin löytyy huvipuistoja, mutta Disney-puistot ovat jotain …

Jatka artikkeliin Escape from Tomorrow (2013) arvostelu – Disney vinksallaan

Alan Partridge: Kukkona tunkiolla (2013) arvostelu – Ihanan kuivaa

Arvatkaa, mikä oli ensimmäinen assosiaationi, kun törmäsin Alan Partridge: Kukkona tunkiolla -elokuvan (Iso-Britannia/Ranska 2013) julisteeseen elokuvateatterin seinällä. No ette arvaa. Se oli The Partridge Family (Yhdysvallat 1970–1974). Hehheh. Mietin aivan todella, onko näillä kahdella asialla – Alan Partridgella ja The Partridge Familylla – jotakin tekemistä keskenään. Tästä moni osannee jo päätellä, etten tunne kumpaakaan konseptia …

Jatka artikkeliin Alan Partridge: Kukkona tunkiolla (2013) arvostelu – Ihanan kuivaa

Konnajengi (1985) arvostelu – Vitsi vitsinä

Kirjoitin aiemmin tällä viikolla, että minun on ollut vaikea päättää, kuinka suhtautuisin ohjaaja Jari Haloseen. Sama ongelma vaivaa päätäni myös Sam Raimin suhteen. Pidän ohjaajan debyytistä eli The Evil Deadista (Yhdysvallat 1981) ja sen käsintehdystä perusfiiliksestä. Ei kikkailua eikä isoja rahoja, vaan tekijöiden rupisista selkänahoista ruosteisella moralla kuorittua, hikistä mössöä. Elokuvassa pikkupoikamainen innostus on saatu …

Jatka artikkeliin Konnajengi (1985) arvostelu – Vitsi vitsinä