Voi taivas. Miten tämä Halos-kimara näin pitkälle venähti? Edellisestä aihetta koskevasta blogautuksesta on jo kaksi kuukautta, ja minun piti mukamas pitää kiirettä näiden kanssa! Leffojen katselua venyttää aina se, jos siippa on niistä myös kiinnostunut – välillä on kovin vaikea löytää yhteinen puolitoistatuntinen television edessä istumista varten. Vihdoin projekti saa päätöksensä Jari Halosen debyyttiohjauksen myötä. …
Jatka artikkeliin Back to the USSR – takaisin Ryssiin (1992) arvostelu
Olin jokin aika sitten kauhussani katsottuani Sam Raimin ja Coenin veljesten Konnajengi-yhteistyöelokuvan. Pidän Coenien myöhemmästä tuotannosta, mutta Konnajengi ei innostanut tarttumaan DVD-kaapissa odotteleviin 80-luvun Coen-tuotantoihin. Lopulta rohkaistuin ja katsoin Arizona Babyn (Raising Arizona, Yhdysvallat 1987). Ainakin näkisi Nicholas Cagen kerrankin hieman erilaisessa roolissa – miehen huonostimenee-roolit alkavat nimittäin kyllästyttää. Elokuvan alkuun lyödyssä, voice-over-kerronnan ryhdittämässä montaasissa …
Jatka artikkeliin Arizona Baby (1987) arvostelu – Lisää Coen-sekoilua
Tämä teksti ei oikeastaan käsittele niinkään mitään yksittäistä elokuvaa, vaan Chaplinin mykkiä Kulkuri-komedioita ylipäätään. Minun on hyvin vaikea kirjoittaa Kulkuri-elokuvista yksittäisinä teoksina, sillä sellaisina ne eivät mielestäni ole kovin kiinnostavia. Se, mikä niissä on kiinnostavaa, yhdistää niitä kaikkia. Toisaalta en ole ihan varma, käsiteleekö tämä teksti edes Kuluri-elokuvia. Ehkä tässä on kyse joistain aivan muusta. …
Jatka artikkeliin Huumorista ja Chaplinin Kultakuumeesta (1925)
Arvatkaa, mikä oli ensimmäinen assosiaationi, kun törmäsin Alan Partridge: Kukkona tunkiolla -elokuvan (Iso-Britannia/Ranska 2013) julisteeseen elokuvateatterin seinällä. No ette arvaa. Se oli The Partridge Family (Yhdysvallat 1970–1974). Hehheh. Mietin aivan todella, onko näillä kahdella asialla – Alan Partridgella ja The Partridge Familylla – jotakin tekemistä keskenään. Tästä moni osannee jo päätellä, etten tunne kumpaakaan konseptia …
Jatka artikkeliin Alan Partridge: Kukkona tunkiolla (2013) arvostelu – Ihanan kuivaa
