Avainsana: kauhu

Hannibal, tuotantokaudet 1–2 (2013–2014) arvostelu – ”Murder as a fine art”

On Tekijä Heini L.Kategoria(t): Sarja-arvostelu6 kommenttia

Hannibalin (Yhdysvallat 2013–2015) ideana ei ole toistaa jo olemassa olevaa tarinamateriaalia tai kopioida Harrisin romaaneja ja vanhoja Hannibal-elokuvia. Tekijät ovat pikemminkin ottaneet Harrisin luomat hahmot ja tietyt tapahtumakuviot uuden sarjan pohjamateriaaliksi. Jaksojen alkuteksteissä kerrotaan sarjan suhteesta Harrisin tuotantoon: tuotanto on "based on characters from the book Red Dragon". Itse olisin ehkä muotoillut ajatuksen vielä höllemmin, …

Jatka artikkeliin Hannibal, tuotantokaudet 1–2 (2013–2014) arvostelu – ”Murder as a fine art”

Chemical Wedding (2008) arvostelu – Crowley revisited

On Tekijä Heini L.Kategoria(t): Elokuva-arvosteluJätä kommentti

Chemical Wedding (Iso-Britannia 2008) on niitä elokuvia, joiden katsomisen koen tavallaan velvollisuudekseni, vaikka voin jo etukäteen arvata, ettei kokonaisuudessa ole juuri kehumista. Tässä elokuvassa katsomiseen velvoittavia tekijöitä on kaksi: elokuvan nimi ja se, että se "kertoo" Aleister Crowleysta. Ensin siitä nimestä. Christian Rosenkreutzin Kemialliset häät -romaani on heittämällä kiinnostavinta proosaa, mitä keskiaika onnistui tuottamaan. Kemiallisten …

Jatka artikkeliin Chemical Wedding (2008) arvostelu – Crowley revisited

Yövieraat (1986) arvostelu – Pintapuolinen painajainen (ja pieni myyttiekskursio)

On Tekijä Heini L.Kategoria(t): Elokuva-arvostelu1 kommentti

Yövieraat (Gothic, Iso-Britannia 1986) on elokuva englantilaisen (myöhäis)romanttisen kirjallisuuden keskushahmoista. Se pohjautuu hyvin höllästi tositapahtumiin: Vuonna 1816 runoilija Percy Shelley matkusti nuoren vaimonsa Mary Shelleyn kanssa Geneve-järven rannalla sijaitsevaan Villa Diodatiin tapaamaan runoilijan ystävää, lordi Byronia. Paikalla oli myös Byronin henkilääkäri John Polidori. Eräänä iltana seurueessa syntyi ajatus tarinankerrontakilpailusta: jokainen pyrkisi kertomaan seurueelle mahdollisimman pelottavan …

Jatka artikkeliin Yövieraat (1986) arvostelu – Pintapuolinen painajainen (ja pieni myyttiekskursio)

Final Destination – viimeinen määränpää (2000) ja tappava pyykkiteline

On Tekijä Heini L.Kategoria(t): Elokuva-arvostelu2 kommenttia

Final Destination – viimeinen määränpää (Yhdysvallat 2000) on erinomainen esimerkki elokuvasta, joka kannattaa katsoa silloin ja vain silloin, jos kuuluu sen ensisijaiseen kohdeyleisöön, eli teineihin tai niihin omituisiin ihmisiin, jotka jostain syystä tykkäävät katsoa teinikauhua vanhemmalla iällä. 40-henkinen koululuokka lähtee luokkaretkelle Pariisiin. Ennen kuin kone ehtii nousta, Alex (Devon Sawa) saa näyn, jossa kone joutuu …

Jatka artikkeliin Final Destination – viimeinen määränpää (2000) ja tappava pyykkiteline