Chappie (2015) arvostelu – Ensiluokkaista toimintaa

En pidä toimintaelokuvista. En saa mitään irti niiden tai muitakaan lajityyppejä edustavien elokuvien "toiminnallisista jaksoista" - siis niistä kohtauksista, joissa jotain räjähtää tai jotakuta ajetaan takaa. Jännitteet, jotka tällaisissa jaksoissa purkautuvat, on yleensä rakennettu jo paljon aiemmin. Loppu on pelkkää biologiaa, eikä biologia ei ole koskaan juuri kiinnostanut minua. Toimintaelokuvissa nojataan usein turhan voimakkaasti miehisen …

Jatka artikkeliin Chappie (2015) arvostelu – Ensiluokkaista toimintaa

Kummisetä (1972) arvostelu – Adaptaation taidetta

Huomasin, että hallintapaneelissa muhii monta tekstiä, joita yhdistää yksi asia: niistä kertovissa elokuvissa on keskeisessä osassa doniksi (tai Doniksi) kutsuttu hahmo. Pistän ne kaikki nyt ryminällä ulos. Tästä viikosta tulee siis don-teemaviikko. Mario Puzon romaanin luettuani en malttanut olla kertaamatta Kummisetä-elokuvaa (The Godfather, Yhdysvallat 1972). Olen nähnyt elokuvan vain kerran aikaisemmin. Tuoreessa katselukokemuksessa on kaksi …

Jatka artikkeliin Kummisetä (1972) arvostelu – Adaptaation taidetta

Hannibal, tuotantokaudet 1–2 (2013–2014) arvostelu – ”Murder as a fine art”

Hannibalin (Yhdysvallat 2013–2015) ideana ei ole toistaa jo olemassa olevaa tarinamateriaalia tai kopioida Harrisin romaaneja ja vanhoja Hannibal-elokuvia. Tekijät ovat pikemminkin ottaneet Harrisin luomat hahmot ja tietyt tapahtumakuviot uuden sarjan pohjamateriaaliksi. Jaksojen alkuteksteissä kerrotaan sarjan suhteesta Harrisin tuotantoon: tuotanto on "based on characters from the book Red Dragon". Itse olisin ehkä muotoillut ajatuksen vielä höllemmin, …

Jatka artikkeliin Hannibal, tuotantokaudet 1–2 (2013–2014) arvostelu – ”Murder as a fine art”

Erämaa syö miestä (1999) arvostelu – Kauhuherkkua gourmandeille

Erämaa syö miestä (Ravenous, Tšekin tasavalta/Iso-Britannia/Yhdysvallat 1999) on minulle niin tärkeä elokuva, etten väitä pystyväni käsittelemään sitä objektiivisesti. Näin elokuvan ensi kertaa ns. herkässä iässä eli silloin, kun aloin todella ymmärtää elokuvan ainutlaatuisuutta taidemuotona – siis 15-vuotiaana tai niillä main. Sittemmin olen katsonut elokuvan viisi tai kuusi kertaa. Elokuvan Suomi-DVD:n saatavuus on nykyään aika huono; hyvä, …

Jatka artikkeliin Erämaa syö miestä (1999) arvostelu – Kauhuherkkua gourmandeille