Karjalan Sissit – Miten lyhyt ryyppy lämmittää

Voisi luulla, että Karjalan Sissit -nimen bändi olisi kotoisin Suomesta. Bändin primus motor Markus Pesonen on kuitenkin ruotsinsuomalainen ja jos rohkeat arvaukset sallitaan, niin sukujuuriltaan karjalainen. Mitä lajityyppeihin tulee, Karjalan Sissit solahtaa kaikkein mutkattomimmin martial industrial -laatikkoon. Vuonna 2000 perustettu bändi on viettänyt hiljaiseloa puolen vuosikymmentä, ja ehdin jo pelätä, ettei Sisseistä enää kuulla. Viime …

Jatka artikkeliin Karjalan Sissit – Miten lyhyt ryyppy lämmittää

Neofolk-poimintoja, osa 3: Ranska ja Italia

Alkuun teaseri: tämä teksti sisältää maininnan bändistä, jonka diskografiaan kuuluu maailman paras albumi. Voitte miettiä, mitä tarkoitan. Suunnitelmissani on ollut jo pitkään kirjoittaa kyseisen albumin ylistykseksi oma postauksensa - ja kun tämä on nyt sanottu ääneen, on minun ryhdyttävä luonnostelemaan tuota tekstiä. Palataan asiaan syksymmällä. Blogissa on mennäviikkoina paneuduttu jo Ison-Britannian ja saksankielisen kulttuurialueen neofolkiin. …

Jatka artikkeliin Neofolk-poimintoja, osa 3: Ranska ja Italia

Neofolk-poimintoja, osa 2: Saksankielinen kulttuurialue

Aloitetaan viikko jälleen neofolkin parissa. Viime viikolla kerroin brittiläisistä klassikkobändeistä. Nyt siirrytään saksankielisiin maihin, käytännössä Saksaan ja Itävaltaan. Monen neofolk-bändin suhteen voidaan täysin oikeutetusti kysyä, onko musiikissa mitään, mikä tekisi siitä edes suurpiirteisesti folkia. Akustisvoittoinen soitinkavalkadi, kansallis- ja luontoromantiikka sekä kiinnostus eurooppalaiseen historiaan ja kulttuuritraditioon yhdistävät monia neofolk-bändejä, mutteivät kaikkia. Pelkästään korvakuuleman ja lyyrisen sisällön perusteella …

Jatka artikkeliin Neofolk-poimintoja, osa 2: Saksankielinen kulttuurialue

The Fountain (2006) arvostelu – Lähes täydellinen elokuva

Maailmassa saisi olla enemmän The Fountainin (Yhdysvallat/Kanada 2006) kaltaisia elokuvia. The Fountain voisi olla lähes täydellinen elokuva - siis siinä mielessä, jossa minä miellän täydellisen elokuvan. Se on visuaalisesti kaunis, emotionaalisesti vetoava, sisällöltään rikas ja kerronnallisesti haastava, jopa kokeellinen. Joissakin kohdin se kuitenkin eksyy polultaan. Kerronnallinen haastavuus ja kokeilevuus syntyvät ennen kaikkea juonen monikerroksisuudesta. Hugh Jackman esittää elokuvassa kolmea eri henkilöhahmoa, …

Jatka artikkeliin The Fountain (2006) arvostelu – Lähes täydellinen elokuva