Tiger King (2020) on lyhyt dokumenttisarja miehestä, joka on liian omituinen ollakseen todellinen. Kaikki alkaa kissoista: päähenkilö Joe Exotic pyörittää G. W. Zoo -nimistä eläintarhaa, jossa on satoja kissaeläimiä, pääasiassa tiikereitä. Hänen arkkivihollisensa on eläinoikeustaistelija Carole Baskin, joka niin ikään pyörittää eläintarhaa, mutta varsin erilaisista lähtökohdista.

Exoticin ja Baskinin kiista liittyy kissaeläinten pentujen käsittelyyn ja liiketoimintamalliin. Exotic on sitä mieltä, että pentujen esittely yleisötilaisuuksissa on mitä erinomaisinta valistustyötä ja että mahdollisuus silittää ja ottaa valokuvia tiikerivauvoista on omiaan herättämään myötätuntoa eläimiä kohtaan. Baskin puolestaan näkee, että pentujen kierrättäminen yleisön joukossa johtaa kissojen massatuotantoon ja jopa siihen, että kissoja lopetetaan ennenaikaisesti sen jälkeen, kun ne ovat liian suuria yleisön paijattaviksi.

Mitä hittoa? joku varmaan kysyy. Tästäkö kevään puhutuimmassa sarjassa on kyse? Tiikerien suojelusta?

Odottakaa – on Tiger Kingissä muutakin. Joe ei ole pelkkä eläintarhanpitäjä, vaan avoimesti homoseksuaali, kantrimuusikko, taikuri ja presidenttiehdokas. Lisäksi hänellä on takatukka. Hän ympäröi itsensä värikkäillä hahmoilla: G. W. Zoon johtaja John Reinkellä ei ole jalkoja. Pääeläintenhoitaja Eric Cowie on entinen alkoholisti. Eläintenhoitaja Saffilta puuttuu toinen käsi, sillä tiikeri repi sen irti. (Saff on myös transmies, mutta tätä sarjassa ei juuri tuoda esille, ja Saffiin viitataakin vaihtelevasti he- ja she-pronomineilla.) Joen liikekumppani Jeff Lowe on bilehile ja polyamoristi, joka tuntee Joen tavoin epäilyttävän paljon lain rajamailla puuhailevia miehiä.

Eikä tässä vielä kaikki: Joe elää polyamorisessa liitossa kahden heteromiehen kanssa. Heistä toinen eli John Finlay esiintyy dokumentin haastatteluissa sitkeästi ilman paitaa (ja hampaita). Toista puolisoa eli Travis Maldonadoa ei dokumenttiin ole haastateltu. Sarjan mittaan selviää, miksi.

Exotic on rakentanut eläintarhastaan sellaisen ruutitynnyrin, että on ihme, kuinka koko tarha on ylipäätään pysynyt toiminnassa. Myös Carole Baskin on värikäs hahmo: hän on selittämättömästi kadonneen miljonäärin leski. Joe väittää kivenkovaan, että Baskinilla on jotain tekemistä miljonäärimiehen katoamisessa. Ehkäpä Baskin on murhannut miehensä omakätisesti perintörahojen kiilto silmissään ja syöttänyt ruumiin tiikereille?

Exoticin ja Baskinin riidasta olisi voinut tehdä ”tavallisen” dokumentin, jossa käydään läpi vihanpidon taustat ja molempien agendat. Aihe on sinänsä vakava: eläinten hyvinvointi ja liiketoimintamalli, jossa rahaa tehdään häkkiin kahlituilla kissoilla. Exotic syyttää Baskinia jatkuvasti tekopyhäksi – hän on sitä mieltä, että Baskin tekee rahaa eläimillä aivan samalla tavalla kuin hän itse. Tämä ei pidä täysin paikkaansa: Baskin eläintarhastaan antaa kodin rescue-kissoille, eikä hän teetä kissoillaan uusia pentuja. Baskin tähtää toiminnallaan pikemminkin kissojen häkittämisen lopettamiseen kuin rahantekoon. Tai niin hän ainakin sanoo.

Exoticin äänekäs persoonallisuus ja eläintarhan muut erikoiset tyypit varmistavat, ettei dokumentin tunnelma muutu tylsäksi. Tiger Kingiä varjostaa jatkuvasti eräänlainen konfliktien ja väkivallan uhka. Joe on äänekäs, räjähdysaltis ja aseistettu, eivätkä eläintarhan sadat, häkeissään turhautuneet villieläimet ainakaan rauhoita tunnelmaa.

Joe ei ole ainoa eläintarhan omistaja, joka tekee rahaa pentujen paijauksella. Tiger Kingissä nostetaan esille Joen lisäksi kaksi muutakin samankaltaista hahmoa: 1980-luvulta lähtien tiikerien kanssa puuhastellut Doc Antle ja liikemies Jeff Lowe. Kaikki kolme ovat valkoisia, kypsään ikään ehtineitä miehiä, jotka (Tiger Kingin mukaan) ovat mieltyneitä polyamoriseen elämäntapaan, omistavat eläintarhan ja tukeutuvat liiketoiminnassaan ilmaiseen tai hyvin halpaan työvoimaan.

Tiikerien omistaminen näyttää liittyvän ahneuteen, huomionkipeyteen, rakkaudennälkään ja vallantahtoon. Nämä ominaisuudet manifestoituvat Joe Exoticissa, Doc Antlessa ja Jeff Lowessa hieman eri tavoin, mutta kaava on aina sama. Antle ja Lowe pystyvät toimimaan lain asettamissa rajoissa, mutta Exoticin lasi kuohuu yli. Hän ei voi sietää sitä, että hänen valtansa  kyseenalaistetaan ja joku puuttuu hänen oikeuteensa omistaa kissoja ja tuottaa niitä lisää.

Kukaan heistä ei ole syntyjään paha. He ainoastaan ikään kuin kasvavat omien ääriviivojensa yli, kurottavat kohti sellaista, mikä ei heille kuulu. Joe Exotic kuitenkin joutuu hybriksensä pauloihin pahemmin kuin muut – ja saa myös kärsiä seuraukset.

Tiger King on hulvaton sarja. Se kuitenkin kätkee hilpeytensä alle surua ja riittämättömyyttä. Ei tunnu aivan korrektilta, että kulutamme viihteenä tarinaa Amerikan takamaille tuupatusta valkoisesta roskasta, joka tekee bisnestä pieniin häkkeihin teljetyistä tiikereistä. Lopputulos on sen verran ristiriitanen, etten osaa antaa Tiger Kingille tähtiä.