Katsahdetaan vuoden vaihtumisen kunniaksi vuoden 2018 kirjasaldoon. Luin viime vuonna yhteensä 20 kirjaa, jotka esitettäköön alla Helmet-lukuhaasteslottien mukaisessa järjestyksessä:

1. Kirjassa muutetaan (Thomas Ligotti: Teattro Grottesco)
6. Kirja on julkaistu useammassa kuin yhdessä formaatissa (Julia McCoy: So you think you can write?)
14. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan (Kurt Vonnegut: Äiti yö)
12. Sarjakuvaromaani (Outlast – The Murkoff Account)
15. Palkitun kääntäjän kääntämä kirja (Edgar Allan Poe: Kootut kertomukset)
16. Kirjassa luetaan kirjaa (S. Albert Kivinen: Merkilliset kirjoitukset)
17. Kirja käsittelee yhteiskunnallista epäkohtaa (Ian Brady: The Gates of Janus)
18. Kirja kertoo elokuvan tekemisestä (Laajakuva: 10 kirjoitusta)
21. Kirja ei ole omalla mukavuusalueellasi (Omar Khaijam: Teltantekijä/Viisaan viini)
25. Novellikokoelma (Z. Topelius: Morsian ja muita kauhunovelleja)
26. Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt (Kenneth Anger: Hollywood Babylon)
32. Kirjassa käydään koulua tai opiskellaan (Jason Moss: The Last Victim)
33. Selviytymistarina (Kurt Vonnegut: Sähköpiano)
34. Kirjassa syntyy tai luodaan jotain uutta (Rachel Aaron: 2K to 10K: Writing Faster, Writing Better, and Writing More of What You Love – ei varsinaista arvostelua, Linkkarissa ajatuksia kirjasta)
36. Runo on kirjassa tärkeässä roolissa (Jon Padgett: The Secret of Ventriloquism)
38. Kirjan kannessa on kulkuneuvo (Italo Calvino: Koko kosmokomiikka)
41. Valitse kirja sattumanvaraisesti (E. B. White: The Elements of Style – ei varsinaista arvostelua, Linkkarissa kirjan pohjalta nousseita ajatuksia)
42. Kirjan nimessä on adjektiivi – Claude Hopkins: Scientific Advertising (ei varsinaista arvostelua, Linkkarissa kuitenkin ajatuksia kirjasta)
43. Suomalainen kirja, joka on käännetty jollekin toiselle kielelle (Leena Krohn: Donna Quijote)
45. Palkittu tietokirja (Simon Sinek: Start with Why – ei varsinaista arvostelua, Linkkarissa kuitenkin ajatuksia kirjasta)

Olen hieman yllättynyt, että saldo oli lopulta näinkin suuri. Vuonna 2015 luin 29 kirjaa, vuonna 2016 luettuja kirjoja oli 25, vuonna 2017 taas 19. Elän nykyään kovin erilaista elämää kuin vuonna 2015 – aikaani ja energiaani syö niin moni asia, ettei mahdollisuutta kirjoihin tarttumiselle ole yhtä usein kuin aiemmin.

Ehkäpä ”mahdollisuus” on väärä sana. Mahdollisuuksiahan olisi vaikka mihin. Minä vain valitsen nykyään toisin kuin aiemmin.

Pari huomiota:

• Luetuista kirjoista neljäsosa oli ammattikirjallisuutta.
• 20 kirjasta 9 edusti tietokirjallisuutta, loput kaunoa. Tietokirjallisuuden osuus kasvaa vuosi vuodelta.
• Siirryin myös mukavuusalueeni ulkopuolelle: luin yhden sarjakuva”romaanin” ja yksi (tai jopa kaksi, laskentatavasta riippuen) runokokoelman.
• Perustin mieheni kanssa lukupiirin, jossa luetaan Ovidiuksen Muodonmuutoksia-runoeeposta. Kirjaa ei saatu viime vuonna loppuun asti – jatketaan toivottavasti jossain vaiheessa vuonna 2019.
• Lukemistani kirjoista kuusi on luettavissa kauhukirjallisuudeksi.
• Palasin taas kerran vanhojen suosikkikirjailijoiden pariin: Leena Krohn, Italo Calvino, Kurt Vonnegut, Edgar Allan Poe, Z. Topelius. Toisaalta sain myös uusia tuttavia, joista Ligotti ja Padgett tärkeimmät.

Ja ne viisi parasta kirjaa olivat…?

• Simon Sinek: Start with Why. Loi uskoa siihen, että ihminen voi kokea työnsä merkitykselliseksi hyvin eri aloja edustavissa yrityksissä. Työelämän ei tarvitse olla paskaa – ei edes silloin, kun teet ns. paskaduunia. Arvomaailmalla ja johdon kyvyllä motivoida on valtava merkitys. Raha ei saa koskaan olla syy, ei edes työelämässä tai bisneksessä – sen on oltava seuraus.
• Edgar Allan Poe: Kootut kertomukset. Klassikkoa klassikon perään. Kootuista kertomuksista näkee, kuinka monipuolinen kirjoittaja Poe oli. Hän kitjoitti paljon muutakin kuin kauhua – eikä jokainen hänen kynästään vuotanut tarina ollut mestariteos.
• Omar Khaijam: Teltantekijä/Viisaan viini. Khaijamin runoteos herätti valtavasti hyviä fiiliksiä ja syviä ajatuksia. Oli kuitenkin sen verran korkealentoinen kokonaisuus, etten oikein osannut kirjoittaa blogikirjoitusta aiheesta.
• Jon Padgett: The Secret of Ventriloquism. Hyvää, outoa, tyylikästä ja todella nyrjähtänyttä kauhua. Huolellista työtä – ei sähläystä tai roiskimista, jollaista näkee nykyään kustanusalalla ihan liikaa.
• Outlast: The Murkoff Account. Ah, Outlast. Mun hermoni eivät sitten koskaan kestäneet Outlast II:n pelaamista (sitä paitsi se on kuulemma huono?). The Murkoff Account on suttuinen, halpa ja ”nolo”, mutta silti jokin tässä kiehtoo. Mä pidän Outlastin maailmasta, mutta olen liian nynny pelaamaan itse pelejä. Paitsi pelasinhan mä ykkösen ja Whistleblowerin läpi.

Entä vuosi 2019? Helmetin lukuhaaste ilmestyi liian myöhään – ennätin jo sitoutua Goodreadsin Around the Year in 52 Books -haasteseen. En tosin aio lukea kirjoja esitetyssä järjestyksessä, ja puolet sloteista jää varmaankin taas täyttämättä, mutta ihan sama – olen jo tämän myötä keksinyt kamalasti kiinnostavaa uutta luettavaa. Michelle McNamaran I’ll be gone in the Dark, Jeff Guinnin Road to Jonestown,  Donald Normanin The Design of Everyday Things, Dan Heathin Made to Stick…

Alkuvuosi on kuitenkin mennyt lukuhommien kannalta aivan päin mäntyä. Maaliskuu vetelee jo viimeisiään, enkä ole lukenut yhtäkään kirjaa alusta loppuun. Kirjanmerkki on jumittunut William Seabrookin Witchcraftin ensimmäiseen lukuun. Yöpöydällä köllöttelee myös The Best American Essays of the Century, jonka lukemisen olen aloittanut ja jättänyt kesken jo ainakin viidesti. En ole kuitenkaan menettänyt toivoani – kyllä se tästä vielä.