Lukijoiden joukossa tuskin on montaa, jolle Robotti von Rosenbergin tutkimukset (Suomi 1985) olisi tuttu sarja. Kyseessä on Ylen tuottama opetussarja, jota esitettiin taannoin Koulu-TV:n ohjelmapaikalla. Termi ”opetussarja” ei tosin tee sarjalle täyttä oikeutta: sarja ei ole sitä kuivakkaa koulutuntien pakkopullaa, joka tuli varmasti kaikille 80-90-luvuilla peruskoulua käyneille tutuksi, vaan ihan oikeasti mielenkiintoisesta scifin ja lastendraaman sekasotkusta.

Veera (Juliana Hietala) saa vaariltaan lahjaksi romuraudasta kasatun leikkirobotin ja esittelee sen ystävilleen Iirolle (Iiro Seppälä) ja Ilkalle (Ilkka Pakkala). Lapset innostuvat kehittelemään robotille taustatarinaa: se on matkustanut kaukaiselta planeetalta ottamaan selvää Maan olosuhteista ja aikoo palata takaisin mukanaan joukko Maasta kerättyjä, tieteellisiä näytteitä. Ilkka, joka on hieman Veeraa ja Iiroa vanhempi ja siten pidemmällä luonnontieteisiin liittyvässä oppimäärässä, ryhtyy kertomaan, millaisia havaintoja robotti on Maata tutkiessaan tehnyt. Lapset antavat metalliselle tutkimusmatkailijalle nimeksi Robotti von Rosenberg. – Onko robotti sarjan tarinamaailmassa pelkkä romukasa, jota Ilkka käyttää kuin vatsastapuhujan nukkea, vai oikea intergalaktinen tutkimusmatkailija, se jää lopulta katsojan päätettäväksi. Sarja antaa eväitä kumpaankin tulkintaan.

Sarja koostuu kahdeksasta noin 25 minuutin mittaisesta jaksosta. Niissä juostaan läpi suurin piirtein koko ala-asteen ympäristöopin aihepiirit: Mitä elämä on, ja kuinka se on syntynyt? Mitkä ovat elämän edellytykset? Mitä aine on, ja kuinka se muuttaa muotoaan? Millaisia elämänmuotoja maapallolta löytyy? Ajoittain sivutaan myös fysiikan ja kemian maailmaa. Kuten Koulu-TV-tuotannolta voi odottaakin, sarjan maailmankuva on tiukan materialistinen. Teollista yhteiskuntaa ja muita ihmisen aikaansannoksia käydään sarjan viimeisessä jaksossa pikaisesti läpi, mutta metafyysiset ja uskonnolliset kysymykset sivuutetaan luonnollisesti täysin. Siitä huolimatta sarjasta löytyy kasapäin lausumia, jotka voi helposti tulkita (tahattomiksi) viittauksiksi esoteriaan (”Lähdin tutkimaan aineen olemusta”, ”Laskeuduttuani aloin vajota johonkin kummalliseen aineeseen”…).

Jos Robotti von Rosenbergin tutkimukset olisi ”tavallinen Koulu-TV-sarja”, en varmasti olisi jaksanut katsella sitä läpi ties kuinka monetta kertaa. Sarjan viehätysvoima perustuu laadukkaaseen käsikirjoitukseen, enemmän tai vähemmän jatkuvajuoniseen tarinaan ja ylipäätään korkeisiin tuotantoarvoihin. En tiedä, mitä sarjan tuotanto on maksanut, mutta ihan halpaa touhua se ei ole ollut. Pelkästään trikkikuviin (kuten niitä sarjan lopputeksteissä nimitetään) lienee lompsahtanut budjetista mukava siivu. Sarjan musiikin on säveltänyt itse Kaj Chydenius. Myös näyttelijät ovat alan pitkän linjan ammattilaisia: Miitta ja Kari Sorvali, Tarja-Tuulikki Tarsala, Sinikka Sokka… Ja kyllä: sarjan Iiroa näyttelevä, nuori Iiro Seppänen on tosiaankin se Iiro Seppänen.

Sarjan kenties kiehtovin elementti on se, kuinka syvällä mielenkiinnolla lapsikolmikko ryhtyy tutkimaan luonnon mysteereitä. Avaruudesta tullut robotti on kolmikon yhteinen salaisuus, ja lapset kokevat olevansa etuoikeutettuja päästessään auttamaan pientä robottia tämän tutkimuksissa. Myös vanhemmat toki tietävät robotin olemassaolosta, mutta pitävät sitä pelkkänä leluna. Lapset nimittävät itseään Robotti von Rosenbergin tutkimusryhmäksi ja kehittävät itselleen tunnuslauseen (Eläköön elämä!), univormut ja käsimerkin. Yhteisten ulkoisten merkkien myötä jaetun salaisuuden lumovoima vahvistuu entisestään.

Erilaisia luonnonilmiöitä havainnollistetaan käsin piirretyillä animaatioilla, joita vallitsevat maanläheiset, murretut värisävyt. ”Näin kasvit muuttavat auringonvalon hapeksi” -tyyppiset selostukset olisivat armottoman tylsiä, ellei niitä olisi toteutettu niin tavattoman kauniilla tavalla.

Osa sarjan viehätysvoimasta perustuu tietenkin nostalgiaan. Lavastus ja maisemat, henkilöhahmojen vaatetus, filminlaatu, henkilöhahmojen puhe – kaikki huokuu arkista, pehmoisenlämmintä 80-lukua. On selvää, että maailma on muuttunut melkoisesti niiden 30 vuoden aikana, jotka ovat ehtineet vierähtää sarjan kuvaamisen jälkeen. Raudankappaleista kasattu peltirobotti tuskin saisi tämän päivän lapsia kiinnostumaan luonnontieteistä.

Sarja löytyy kokonaisuudessaan YouTubesta. Alkuun pääset tästä: Robotti von Rosenbergin tutkimukset 1/8: Merkillinen Maa-planeetta.

*****