Yksi bloggaamisen mukavimpia elementtejä ovat suosittelut. On mahtavaa päästä suosittelemaan hyviä elokuvia, sarjoja ja kirjoja muille – ja aivan yhtä lailla mahtavaa on saada suosituksia muilta. Ilman näitä vinkkauksia paljon kiinnostavaa elokuvaa menisi sivu suun. Mainostelevision tuottama rikosdraama Ansa (Suomi 1981) on hyvä esimerkki elokuvasta, jota tuskin olisin tullut katsoneeksi, ellen olisi saanut elokuvasta vinkkausta (kiitos!).
Daniel Gorbanilla (Hannu Lauri) on ongelma: hän on hukannut vaimonsa Elisabetin. Vaimo on poistunut pariskunnan lomanviettopaikasta rajun riidan päätteeksi, eikä kukaan ole sen koommin kuullut hänestä. Katoamista tutkiva komisario (Martti Pennanen) ei ota Gorbanin huolta tosissaan, vaan tyytyy vakuuttelemaan, että kyllä vaimo pian palaa kotiin.
Ja niin hän palaakin: kylän pastori Maxim ilmestyy Gorbanin puheille ja kertoo tuoneensa kadonneen vaimon mukanaan. Mutta kun vaimo (Hannele Lauri) sitten astuu Gorbanin eteen, Gorban väittää ettei ole koskaan aiemmin nähnyt naista ja ettei tämä varmasti ole hänen vaimonsa. Erityisen kummalliseksi tilanteen tekee se, että itseään Gorbanin vaimoksi väittävä nainen tuntuu kuitenkin tietävän Gorbanista ja tämän avioliitosta kaiken. On selvää, että joko Gorban tai vaimo valehtelee.
Ansa on äärimmäisen riisuttu ja tiivis elokuva. Siinä ei ole mitään ylimääräistä tai turhaa. Elokuvan kohtaukset sijoittuvat käytännössä kokonaan yhteen rakennukseen, ja varsinaisia näyttelijöitä mukana on vain kuusi. Äärimmäinen ilmaisun taloudellisuus tarkoittaa taloudellisuutta myös sen kirjaimellisessa merkityksessä: elokuvan tuotantokustannukset eivät varmasti olleet suuret.
Alfred Hitchcock ehti ostaa oikeudet näytelmään, johon Ansa pohjautuu. Jostain syystä Hitchcockin elokuva ei kuitenkaan edennyt tuotantoon asti. Ja tässä sitä nyt ollaan: Mainostelevisio tuotti elokuvan, joka jäi Hitchcockilta tekemättä. Ansan tarina on todellakin erinomaisen ”hitchcockmainen”. Sen vetovoima ei liity vilkkaaseen toimintaan, vaan epäilyksiin siitä, kuka puhuu totta ja mistä koko kuviossa on kyse.
On sympaattista, että Ansan tapahtumat on (alkuperäisnäytelmän tavoin) sijoitettu Ranskan Alpeille. Gorban on tosiaankin Gorban eikä esimerkiksi Korhonen ja Elisabet on Elisabet eikä Lissu. Sentään eräälle sivuhahmolle on annettu kansanomainen suomalaisnimi: taiteilija Turska – sekin lienee tosin suora käännös. Olisi kiinnostavaa tietää, miksi tarinan nimiä ja tapahtumapaikkaa ei ole domestikoitu, kun henkilöhahmot kerran puhuvat suomea ja kun muutoinkin on aivan selvää, ettei kuvauspaikka ole aito alppimaja vaan tavallinen suomalaishuvila. Ehkä elokuvan ”mukaranskalaisuus” on tuntunut 1980-luvun Suomessa kivasti eksoottiselta.
Finnkino teki viime vuonna kulttuuriteon ja julkaisi elokuvan DVD:nä, jossa elokuvaan on jätetty mainostaukojen tunnukset. Kuvanlaatu on onneton. Ajoittain kuva nykii siihen malliin, että aloin epäillä, onko elokuva kenties kuorittu DVD:lle suorastaan VHS- tai Beta-nauhalta. (En tunne televisioesityksiin liittyvää tekniikkaa niin hyvin, että tietäisin, missä formaatissa vanhoja televisioelokuvia ja -ohjelmia on aikojen mittaan säilötty. Suurta osaa ei valitettavasti ole säilötty mitenkään.) Tätä ei tule tulkita moitteeksi – rupinen kuvanlaatu kuuluu asiaan.
Yhdestä asiasta annan kuitenkin Finnkinon julkaisulle pyyhkeitä: mukana ei ole lainkaan tekstityksiä. Äänen laatu ei ole erityisen hyvä, ja ajoittain dialogista on kovin vaikea saada selvää. (Puuttuvat tekstitykset ovat ylipäätään Finnkinon julkaisujen kenties suurin yksittäinen ongelma.)
*****
Taikalyhty – Elokuvablogi 