Odotukseni The Babadookin (Australia/Kanada 2014) suhteen olivat korkeat. Tykkään pimeisiin nurkkiin ja sängynalusiin piiloutuvista elokuvahirviöistä – ainakin silloin, kun näiden omituisten otusten ympärille on onnistuttu rakentamaan oikeasti hyvä elokuvakokonaisuus. Valitettavan usein ns. mörköleffat kompastuvat kuitenkin huonoihin efekteihin ja mataliin tuotantoarvoihin.

The Babadookia ei vaivaa kumpikaan näistä mörkölastentaudeista. Miksi kokonaisvaikutelma sitten jäi niin valjuksi? Koska kyse ei ole niinkään draamasävytteisestä kauhuelokuvasta, vaan draamaelokuvasta, jossa on kauhuelementtejä. Kyllä: minä tosiaankin taidan olla enemmänkin kauhun kuin draaman perään – ainakin, mitä elokuviin tulee.

Yksinhuoltajaäiti Amelialla (Essie Davis) ei ole helppoa. Hänen ainoan poikansa Samuelin (Noah Wiseman) seitsenvuotissyntymäpäivä lähestyy – ja pojan syntymäpäivän tienoo on Amelialle aina vaikeaa aikaa. Amelian mies eli Samuelin isä on nimittäin menehtynyt auto-onnettomuudessa, joka tapahtui matkalla synnytyssairaalaan. Toisin sanoen Amelia on synnyttänyt esikoisensa ja menettänyt lapsensa isän samana päivänä. Muisto traumaattisesta kokemuksesta palaa mieleen aina miehen kuolinpäivän tienoolla. Samuel ei ole koskaan saanut viettää kunnon synttäreitä, sillä äiti halua surra miestään rauhassa – vuosi toisensa jälkeen.

Aivan kuin menneisyyden haamuissa ei olisi kestämistä riittämiin, muuttuu Samuelin käytös viikko viikolta haastavammaksi. Poika pelkää pimeissä nurkissa hiiviskeleviä öttiäisiä, rakentelee aseita mörköhyökkäyksen varalta ja valvottaa äitiään pitkin öitä. Hän myös käyttäytyy aggressiivisesti ikätovereitaan kohtaan ja karkottaa kaverit ympärillään oudoilla edesottamuksillaan. Amelian yöunet jäävät vähiin, ja päivät ovat levottomia.

Eräänä päivänä Samuelin kirjahyllyyn ilmestyy outo lastenkirja. Sen kannessa ei lue lainkaan kirjoittajan nimeä, ainoastaan kirjan nimi: Mister Babadook. Kirja on lastenkirjaksi aika omituinen. Se kertoo yön pimeydessä hiipivästä Babadookista, joka vainoaa viattomia lapsia. Kun Amelia siten erehtyy lukemaan kirjaa Samuelille, on edessä unettomin yö pitkään aikaan. Babadookia pelkäävä Samuel huutaa koko yön kuin syötävä.

Ja niin Babadookin pelko tulee lähtemättömäksi osaksi Amelian ja Samuelin elämää. Äidin mielen synkistyessä parivaljakko eristäytyy muusta maailmasta yhä voimakkaammin. Molempien ystävät kaikkoavat, kukaan ei halua olla oudon riekaleperheen kanssa tekemisissä. Vain naapurissa asuva rouva Roach yrittää auttaa, mutta Amelia karkottaa tunkeilijan takaisin seinän taakse.

The Babadookin temaattinen sisältö liittyy ennen kaikkea suruun ja menetykseen. Amelia on epäonnistunut surutyössään. Vaikka miehen kuolemasta on kulunut jo seitsemän vuotta, ei hän pysty päästämään menetetystään irti. Murskaava suru, Samuelin kiukuttelu ja väsymys ajavat hänet laiminlyömään poikaansa, työtään ja myös omaa itseään.

Elokuvassa sivutaan surutyön ja trauman lisäksi myös epäonnistumisen aihetta. Amelia on aiemmin rakentanut uraa lastenkirjailijana. Ilmeisesti kirjailijantienestit eivät ole riittäneet elämiseen, sillä elokuvan preesensissä Amelia työskentelee lähihoitajana. Hän on siis joutunut pettymään elämäänsä kahdessa suhteessa: parisuhde on tyssännyt miehen kuolemaan, eikä työelämä ole osoittautunut sellaiseksi kuin hän on toivonut. Amelia haluaisi viettää onnellista perhe-elämää ja kirjoittaa kirjoja (niinhän me kaikki…), mutta joutuu tyytymään vanhainkodissa työskentelevän yksinhuoltajan osaan. Pettymys järisyttää arkitodellisuutta.

The Babadook edustaa ennen kaikkea ns. psykologista kauhua. Henkilöhahmojen tunteet ja mielentilat ovat äärimmäisen keskeisessä osassa. Surullista elokuvan kuvaamassa tilanteessa on ennen kaikkea se, kuinka Amelia ei löydä ympäriltään auttavia käsiä. Kyse on klassisesta lastensuojelutyön paradoksista: heikoilla olevat vanhemmat eivät uskalla pyytää apua, koska pelkäävät leimaantuvansa huonoiksi kasvattajiksi ja menettävänsä lapsensa. Elokuva ansioituukin ennen kaikkea vanhemmuuden ja äitiyden kuvaajana. Amelia rakastaa lastaan ja haluaa tälle pelkkää hyvää, mutta Babadookin ilmestyessä taloon kattila kiehuu yli. Äitiys ei ole pelkkää vaaleanpunaista kikattelpusuhöppelöä, vaan myös väsymystä, ärtymystä, kyyneliä ja välillä jopa vihaa.

The Babadookista ei ilmeisesti ole pohjoismaista DVD-julkaisua, eikä sitä tietääkseni ole tarjolla suoratoistopalveluissakaan. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi siis Discshopin VOD-palvelu. Koska olen loppuviimein melkoisen konservatiivinen, mitä tulee uusiin tekniikan sovellutuksiin, en ole koskaan aiemmin ostanut VOD-elokuvaa. Kannatti kokeilla, sillä Discshopin palvelu toimii hyvin. Kuvavirta ei töki, käyttöliittymä on helppo ja yksinkertainen. Ainoa vika, jonka palvelussa havaitsin, oli se, tekstityksestä uupuivat ajatusviivat ja yhdysmerkit. Claire-tädistä oli tullut ”Clairetäti”, eikä repliikkejä erottamassa näkynyt repliikkiviivoja. Tämä on kuitenkin pieni vika.

Toimivuudeltaan ja luotettavuudeltaan Discshopin VOD-palvelu on verrattavissa pikemminkin Netflixiin kuin HBO Nordiciin. Toki Discshopin tarjoamaa VOD-palvelua rokottaa sama HDMI-rumba kuin HBO Nordicia, josta taannoin itkeskelin. Se, ettei palvelua voi käyttää pelikonsolin kautta, on kuitenkin paljon helpompi antaa anteeksi Discshopille, jonka laajasta liiketoiminnasta VOD muodostanee melko marginaalisen siivun. HBO Nordicin koko liiketoiminta lepää suoratoistopalvelun varassa, joten on nähdäkseni kohtuullista lastata sen käytettävyydelle vähän järeämpiä odotuksia.

Discshopin VOD-palvelua tulee varmasti käytettyä uudelleenkin – ainakin, jos hintataso pysyy kohtuullisena. The Babadook maksoi VOD:nä 4 euroa, HD-versio olisi kustantanut euron enemmän. Nämä hinnat tuntuvat mielestäni jo vähän suolaisilta.

*****