Duncan Jonesin erinomaisen Kuu-debyyttiohjauksen (josta kirjoitin jo hyvä tovi sitten toisaalla) nähtyäni kaivelin käsiini saman ohjaajan toisen ohjauksen eli Source Coden (Yhdysvallat 2011). Koska Kuu oli ja on parasta scifiä pitkään aikaan, olivat odotukset Source Codea kohtaan aika kovat. Source Codessa astutaan Kuun metafyysisesta ambient-fiilistelystä roima askel toiminnallisempaan suuntaan. Elokuvien temaattinen kärki on pitkälti samassa inhimillisen kokemuksen ja identiteetin ytimessä. Molempien elokuvien päähenkilöt ovat heitä ylempien tahojen armoilla ja pyrkivät murtamaan heitä sitovat kiinnikkeet vastoin kaikkia todennäköisyyksiä.

Jake Gyllenhaal on kapteeni Colter Stevens – tai ainakin luulee olevansa. Elokuvan alussa hän havahtuu junasta, johon ei muista nousseensa. Vastapäätä häntä istuu kaunis nainen, joka juttelee tuttavallisesti ja käyttäytyy kuin olisi Colterin hyväkin ystävä. Colterilla ei valitettavasti ole naisesta minkäänlaista muistikuvaa. Hiljalleen selviää, että Colter ei olekaan Colter, vaan historianopettaja Sean Fentress, joka menehtyy muutaman minuutin kuluttua valtavassa pommi-iskussa.

Onneksi homman pointti valkenee pian: Colterin tulee selvittää, kuka junaan kohdistuneen pommi-iskun takana on. Hänellä on käyössään junassa menehtyneen Fentressin elämän viimeiset kahdeksan minuuttia, joka toistuu eräänlaisena ehdottoman rajallisena aikaluuppina. Tätä luuppia nimitetään lähdekoodiksi. (Miksi ihmeessä tämänkään elokuvan nimeä ei ole voitu suomentaa? Kuulostaako ”Lähdekoodi” suomalaisittain jotenkin liian nörtiltä?) Oppaanaan ja apunaan Colterilla on kapteeni Colleen Goodwin (Vera Farmiga), jonka kanssa Colter pystyy keskustelemaan interaktiivisesti aikaluuppien välillä.

Lähdekoodi liittyy Yhdysvaltain armeijan projektiin, jossa tarkoin määritellyt kriteerit täyttävä henkilö voidaan lähettää kaivamaan informaatiota menneistä tapahtumista. Se ei siis mahdollista aikamatkailua, vaan jo tapahtuneiden asioiden kertaamisen ja informaation kalastelun menneistä olosuhteista. Stevensin aikaluuppihelvetin määränpäänä on siis selvittää pommi-iskun tekijän identiteetti, jotta myöhemmin seuraavat pommi-iskut – joita armeijan esikunnalla on hyvä syy odottaa – saadaan estettyä.

Kuussa kaikkein kiehtovinta oli se, kuinka siinä kuvaillut tekniset innovaatiot ovat periaatteessa mahdollista tulevaisuutta. Source Coden taustalla olevat ajatukset teknisestä innovaatiosta eivät ole samalla tavalla uskottavia. Horjuva pohja ei häiritse sietämättömän paljon, mutta muun muassa tästä syystä tämä elokuva ei ole samanlainen täysosuma kuin Kuu.

Siinä missä Kuu muistutti maalailevassa perusfiiliksessään Kubrickin Avaruusseikkailua, on Source Coden perusmeningin selkein vertailukohta Christopher Nolanin Inception. Todellisuuden tasojen kanssa kikkailuun kohdistetaan paljon huomiota. Inceptionissa tämä kikkailu menee jo vähän liiankin pitkälle, ja lopulta elokuvasta tulee suoranaista tasohyppelypuuroa. Source Codessa vastaavaa ongelmaa ei ole, vaikkakin sen, mitä elokuvan lopussa oikein tapahtuu, tajuaminen vaatii tarkkaavaisuutta.

Source Code on melkein neljän tähden elokuva, mutta vain melkein. Saa nähdä, millaista jälkeä ohjaaja Jones saa aikaan seuraavan projektinsa eli massiivisen Warcraft-elokuvan parissa. Sen pitäisi tulla ensi-iltaan vuonna 2016.

*****

Discshop DVD / Blu-ray / VOD