Changeling – Vaihdokas (2008) arvostelu

changeling-julkka
Changeling (2008)

Muistan, kun Changeling – Vaihdokas (Changeling, Yhdysvallat 2008) tuli Suomeen ensi-iltakierrokselle. Trailereista ja ennakkomarkkinoinnista jäivät mieleen lähinnä Angelina Jolien 20-luvun tyyliin meikatut kasvot sekä se, että elokuvan juoni liittyy Jolien roolihahmon kadonneeseen poikaan. Sana vaihdokas assosioituu omassa mielessäni ensimmäisenä ufoihin, joten arvelin että kyse voisi olla jostain tämänsuuntaisesta. Väärin meni.

Koska käyn melko harvoin katsomassa ison rahan Hollywood-elokuvia teatterissa ja koska Changeling ei tuntunut sikamaisen kiinnostavalta, jäi tämänkin katsominen TV-esitykseen. Elonet väittää, että Changelingin tämän vuoden tammikuun TV-esitys olisi ainoa lajiaan – voiko olla? (Itse asiassa Elonetissä ei tällä hetkellä näy edes tämänvuotista TV-esitystä, mikä johtunee siitä, että tiedot päivittyvät tuonne pienellä viiveellä.) Hitaastipa tämä on päässyt Suomen TV-aalloille.

Changelingin ennakkomarkkinointi on siinä mielessä hyvin onnistunutta ja rehellistä, että elokuvan kantava voima todellakin on Angelina Jolie. Hän esittää yksinhuoltaja Christine Collinsia – modernia ja vahvaa 20-luvun naista, joka elättää itsensä ja poikansa vailla miehen tai sukulaisten taloudellista tukea. Koska aviomies puuttuu kuviosta, on Collinsin ja hänen poikansa Walterin välinen suhde kehittynyt hyvin kiinteäksi.

Eräänä päivänä Christine palaa töistä olettaen, että Walter odottaa häntä kotona. Walteria ei kuitenkaan löydy mistään. Poliisietsinnät käynnistetään. Vasta kuukausien odottelun jälkeen Christinelle ilmoitetaan, että Walter on löytynyt. Christine räjähtää ilosta, mutta onni on lyhytaikainen: juna-asemalla hänelle Walterina esitelty natiainen ei ole hänen poikansa, vaan ventovieras lapsi. Tästä alkaa Christinen taistelu poliisilaitosta vastaan. Virkavalta on sitä mieltä, että poika on palautettu kotiin ja asia on loppuun käsitelty, mutta Christine ei lakkaa vaatimasta omaa lastaan takaisin.

CHANGELING-äiti-ja-poika
Äiti ja väärä poika

Elokuva pohjautuu höllästi tositapahtumiin, joista voi lukea lisää vaikkapa täältä, mikäli ei pelkää spoilereita. Tarkennan, mitä ”pohjautuminen” tällä kertaa tarkoittaa: perusidea lienee tullut tästä rikostapauksesta ja siihen liittyvästä oikeusprosessista. Elokuvan fokus ei kuitenkaan ole varsinausessa rikoksessa, vaan Christinen vaiheissa keskellä poliisitutkintoja ja oikeudenkäyntiä. Changeling ei ole rikos- tai jännityselokuva, kauhusta puhumattakaan, vaikka tapauksessa olisi aineksia myös näihin lajityyppeihin. Sen sijaan kyse on draamaelokuvasta, jossa yksilö nousee vastustamaan massiivista, korruptoitunutta instituutiota.

”Perhaps a lunatic was simply a minority of one”, pohtii Winston Smith George Orwellin 1984-romaanissa. Tämä sitaatti kuvaa hyvin ristiriitaa Christinen ja poliisilaitoksen välillä. Kun Christine väittää kivenkovaan, että hänelle tuotu koltiainen ei ole hänen lapsensa, hänen mielenterveytensä kyseenalaistetaan. Ellottavinta ja liikuttavinta elokuvassa on se, että se kuvaa poliisilaitoksen toimintatapaa ainakin jotakuinkin totuudenmukaisesti.

CHANGELING-catherine-surkeana
Angelina on surkeanakin kovin nätti.

Angelina Jolie on elokuvan tähti ja vetonaula. Hänen kasvojaan kuvataan intensiivisesti ja herkutellen, ja mikäs siinä – Jolie on kaunis kuin kuva, mitä 20-luvun meikki- ja vaatetyyli erityisesti korostavat. Silloinkin kuin Christine on surkeimmillaan, Jolie on tyrmäävä. Menneiden vuosikymmenien tähdille Jolie ei vedä vertoja. Oikeastaan 2000-luku ei ilmeisesti ole sopivaa kasvupohjaa tähtikultille – ehkä Jolien kaltaiset hieman kalvakat tähdet ovat parasta, mitä tämä vuosituhat voi katsojille tarjota. Myös John Malkovichin työskentely pastori Gustav Brieglebin roolissa on piristävää katseltavaa.

CHANGELING-malkovich-&-jolie
Pastori Briegleb ja Christine

Ylipäätään elokuva on tuotettu ihailtavalla huolellisuudella, mikä näkyy myös lavastuksessa: etenkin 1920-luvun malliin lavastetut ulkokohtaukset ovat kaunista katsottavaa. En ole nähnyt läheskään kaikkia Clint Eastwoodin 2000-luvun ohjauksia, enkä suoraan sanottuna aio niitä kaikkia katsoa (esimerkiksi Kirjeitä Iwo Jimalta ja Isiemme liput jätän suosiolla väliin). Tästä huolimatta uskallan väittää, että Changeling on ohjaajan 2000-luvun elokuvien parhaimmistoa.

*****

2 kommenttia artikkeliin ”Changeling – Vaihdokas (2008) arvostelu

  1. virpi

    Olen jäänyt kaipaamaan elokuvan katsoneiden vertaistukiryhmää siitä lähtien kun tämän katsoin. Hyvä elokuva, mutta en voi suositella kenellekään, ja toivon, etten olisi katsonut itsekään. Niin vaikea pojan/poikien kohtalosta on ollut päästä yli.. jos pääsen koskaan.

    Tykkää

    1. Heini L.

      Kiitos kommentista, Virpi. Tämä on tosiaan surullinen elokuva, ja se että kyse on tositarinasta, syventää tuota kokemusta entisestään. Tosielämän Christine Collins ei koskaan luopunut siitä toivosta, että löytäisi vielä poikansa elossa – valitettavasti tuo toive ei koskaan toteutunut. Oman lapsen kuoleman hyväksyminen ei ole helppo juttu.

      Vähän samanlaisia fiiliksiä minussa on kirvoittanut elokuva Kadonnut (http://en.wikipedia.org/wiki/The_Vanishing_%281988_film%29). Jos Changeling tuntui raskaalta kokemukselta, ei Kadonnutta ehkä kannata katsoa. Mahtava elokuva, mielestäni paljon parempi (joskin tyyliltään aika erilainen) kuin Changeling.

      Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s