Guns N' Roses oli ensimmäinen bändi, jonka valitsin itse. Ennen sitä kuuntelutottumukseni olivat määrittyneet pitkälti alakouluikäisiin kohdistetun markkinointiviestinnän (Spice Girls!!!) ja vanhempieni levykokoelman (Hector, Pekka Streng, King Crimson, Pink Floyd...) kautta. Oli vuosi 1997, kun sain isoveljeltäni nivaskan vanhoja Suosikkeja ja rock-julisteita. Melkein puolet pinkan julisteista esitti minulle ennestään tuntematonta bändiä, jonka ulkoisessa olemuksessa yhdistyivät …

Jatka artikkeliin Guns N’ Roses ja minä, osa 1: Kuinka rock-musiikki teki minusta elitistin