The Circle (2017) on draamatrilleri tiedon avoimuudesta ja yksityisyydestä. Nuori ja lahjakas Mae Holland (Emma Watson) hikoilee minimipalkalla harmaassa toimistokuutiossa, kunnes hän pääsee lapsuudenystävänsä Annien avustuksella haastatteluun The Circle -nimiseen teknologiayritykseen. The Circle on työnantajana arvostettu ja brändinä kiinnostava – työpaikkana siis jokaisen nuoren unelma. Siksi Mae kirjaimelisesti kiljuu riemusta saadessaan työtarjouksen The Circleltä.

The Circle onkin työympäristönä mahtava. Yritys tarjoaa Maelle asioita, joista hän ei ole aiemmin uskaltanut edes unelmoida: lakisääteistä laajemman sairasvakuutuksen, siistin ja mukavan asunnon lähellä työpaikkaa, aktiivisen työyhteisön, työpisteen viihtyisässä toimistossa ja valtavasti mahdollisuuksia juhlia ja harrastaa vapaa-ajalla.

Ei tarvitse olla rakettitieteilijä hoksatakseen, että elokuvan The Circlelle on olemassa omassa todellisuudessamme selkeä vastine: Google. Sekä The Circle että Google suhtautuvat tietoon vakavasti – tavoitteena on tehdä tiedon etsimisestä ja löytämisestä mahdollisimman helppoa kaikille. Tiedon avoimuuteen kuitenkin liittyy aina myös synkkä puolensa: yksityisyyden menetys.

Aluksi Mae on innoissaan uudesta työpaikastaan. Hänen mieltään painaa silti se, ettei hän voi vierailla vanhempiensa luona niin usein kuin haluaisi. Maen isä sairastaa MS-tautia, ja Mae tahtoisi auttaa äitiään enemmän isänsä hoidossa. Toisesta kaupungista käsin se on valitettavasti mahdotonta. Myös suhde nuoruudenihastus Merceriin alkaa uuden työpaikan myötä kärsiä.

Samalla The Circle luo hengästyttävää hypeä uusien tuotteidensa ympärille. SeeChange-kamerateknologia mahdollistaa pikkuruisen kameran kiinnittämisen vaikkapa rintaneulaan tai takin nappiin – ja kas: korruption ja muiden rikosten paljastamisesta tuli jälleen helpompaa. Pian lanseerataan SoulSearch, jonka avulla myös sosiaalisesta mediasta ulos jättäytyneet voidaan etsiä The Circlen teknologian ja maailmanlaajuisen verkoston avulla.

Mae masentuu, hölmöilee, jää kiinni ja joutuu toimitusjohtaja Eamon Baileyn (Tom Hanks) puhutteluun. Lopputulos: Maesta tulee Eamonin lemmikki ja koko yrityksen mannekiini, joka edustaa The Circleä vuorokauden jokaisena tuntina.

The Circle on kuvaus panoptikonista – rakenteesta, jonka piiriin joutuneita voidaan valvoa ja tarkkailla vuorokauden jokaisena hetkenä. (Jopa The Circlen ympyrälogo muistuttaa klassisen panoptikonin pohjapiirrosta.) Koska panoptikoniin joutunut yksilö ei tiedä, kuka häntä tarkkailee ja milloin, alkaa hän itse valvoa itseään ja mukauttaa käytöstään jatkuvaan valvontaan. Käytöksen myötä muuttuu myös persoona.

Elokuvassa nostetaan esille sinänsä kiinnostavia ajatuksia avoimen tiedon ja yksityisyyden välisestä ristiriidasta. Periaatteessa meidän pitäisi ainakin pyrkiä elämään sellaista elämää, jossa emme koe tarpeelliseksi piilottaa mitään – elämää, jonka minkä tahansa aspektin tai hetken voimme avata milloin tahansa kelle tahansa tuntematta häpeää tai syyllisyyttä. Tämän tulisi kuitenkin tapahtua meidän itsemme vuoksi – ei siksi, että joku ulkopuolinen saattaa tarkkailla meitä ja tuomita meidät, jos teemme jotakin epäsopivaa.

Muutoksen paremmaksi ihmiseksi pitäisi tapahtua sisältä ulospäin, ei päinvastoin. Se, että emme tee kiusallisia tai häpeällisiä asioita, pitäisi olla seurausta siitä, ettemme koe tarvetta tehdä niitä. The Circlessä (ja lukemattomissa muissa teoksissa: The Prisoner, Tarkkailla ja rangaista, 1984, Me…) muutos tapahtuu kuitenkin väärään suuntaan: yksilö ryhtyy näyttelemään omaa elämäänsä tehdäkseen ”yleisöönsä” mahdollisimman hyvän vaikutelman.

Nämä ovat kiinnostavia teemoja, joita on kuitenkin käsitelty jo monet kerrat aiemminkin. Tuoko The Circle tähän käsittelyyn jotain uutta? Saldo jää vaatimattomaksi. Elokuvaa vaivaa ennen kaikkea liian kiivas kerronnan tahti: omituisia, uskomattomia asioita yksinkertaisesti tapahtuu liian paljon ja liian nopeasti. The Circlen tarina olisi todennäköisesti toiminut paremmin televisiosarjana. Elokuvana se ei juuri vakuuta.

*****